Se kuva, joka sai minut musertumaan

Olenko koskaan sanonut, kuinka pelkään sinua. Tiedän, että olet sanonut minusta pahasti, nauranut minulle ja irvistellyy minun kävellessä ohi. En tiedä mistä se pelko tulee. Taidan oikeastaan pelätä sitä, että teet saman muille. Saman minkä teit minulle. Sait tämän tytön tuntemaan itsensä maailman noloimmaksi ja kammottavimmaksi olennoksi. Ei ei ei ei... Et saanut minua tuntemaan. Sait minut ymmärtämään, millainen olen. Nykyään peilikuva ja käytökseni oksettaa minua. Pitäisi kai kiittää. Avasit silmäni. 

Et tainnut tietää, että minulla on ongelmia muutenkin. Et tainnut tietää, miten oksennan syönnin jälkeen ja miten ranteeni ovat arvilla. Et tainnut tietää kuinka itken itseni uneen. Et tainnut tietää, että pelkään elämää enemmän kuin kuolemaa. Et tainnut tietää, mutta ei moni muukaan tiedä. 

Muistan kun kuva alkoi levitä. Aluksi luulin, ettei se haittaa minua ja että pystyn jatkamaan pää pystyssä. Niin teinkin muiden seurassa, mutta kun olin yksin muserruin täysin. Pelottavat ajatukset veivät voiton ja paniikki vyöryi päälleni. Enää en uskalla olla yksin. Ennen rakastin sitä, mutta nyt en uskalla tai edes pysty. 

Itseänihän saan siitä syyttää. Olin liian humalassa ja tyhmä. Jos saisin muuttaa jotain elämästäni, poistaisin tuon illan. Oikeastaan, jos saisin muuttaa jotain, en olisi koskaan edes syntynyt. Miten joku voikin olla näin idiootti ja lapsellinen.

Toivottavasti sait hyvät naurut. Toivottavasti kaikki ihmiset, jonka kuvan ovat nähneet saivat. En tajua. Kaikki tekevät virheitä. Miksi minun virheeni piti ikuistaa ja jakaa kaikille? Jos tarkoituksesi oli musertaa minut, onnistuit loistavasti. 

Jos osaisin vihata, vihaisin sinua, mutta en osaa. En pysty vaikka yritän. Ärsyttävintä on, että tekoasi lukuunottamatta olet varmasti mahtava tyyppi. Ainakin sinulla tuntuu olevan paljon ystäviä. Usko tai älä, mutta minäkin osaan olla ihan hyvä tyyppi välillä.  Vaikken osaa vihata, en kiellä sinua ja ystäviäsi vihaamasta minua. 

Aion jatkaa aivan kuten tähänkin asti ja esittää etten välitä. Hymyilen tyhmää tekohymyäni ja nauran feikkiä tekonauruani. 

Tässä sitä sitte ollaan (taas)

Joskus vain ajautuu tilanteeseen, johon ei olisi halunnut. Kauheinta on, jos siitä vielä nauttii. Mihinkään ei ole kiire ja asiat saavat mennä omalla painollaan. Huh.. Toivottavasti tämä ei ole taas yksi ja sama virhe, jonka olen tehnyt jo niin monta kertaa uudelleen ja uudelleen. 

Muistoja

Muistoja. Katson vanhoja kuvia ja hymyilen. Onnen hetkiä. Haluaisin palata ajassa takaisin ja nauraa itseni onnesta sekaisin. Osaan minäkin pitää hauskaa ilman päihteitä tai ainakin osasin.

Aika on pysähtynyt

Sillä kadulla aika on pysähtynyt. Kello on aina kahtakymmentäviittä vaille kahdeksan. Viisarit päättivät joskus, että se on hyvä aika lopettaa liike hetkeksi, ehkä jopa ikuisuudeksi. Täysin paikoillaan. Se kyllästyi ihmisten vilkaisuihin. Kaikki katsoivat vain ohimennen, mutta kukaan ei huomioinut kunnolla. Kello päätti lopettaa, koska kukaan ei arvostanut tarpeeksi. Se toivoo, että joku haluaisi kannustaa sen taas liikkeelle. Vieläkin ohikulkija saattaa vahingossa katsahtaa siihen suuntaan vain hämmentyäkseen. Kaivaa äkkiä kännykän taskusta ja on taas tyytyväinen.  Kello saattoi tulla kateelliseksi puhelimille. Niitä ei vain vilkaista. Niiden kanssa vietetään tunteja. Niitä ilman ei osata enää elää.

Ihmiset eivät ymmärrä ajan pysähtyneen. Kaikki vain kiirehtivät katua pitkin pois töistä tai minne lie. Työmiehet rakentavat kallioparkkia välittämättä ajasta. Joskus harvoin joku pysähtyy katsomaan näyteikkunaa, mutta jatkaa pian kiireisenä pois. Vaikka aika pysähtyi, kaikki jatkavat samoja rutiinejaan. Ei mitään uutta. Se onkin ehkä ihmisten tapa pysäyttää aika. Tehdään vain kaikki samalla tavalla päivästä toiseen. 

Minä välitän teistä

Tehdään se nyt. Ei odoteta enää huomiseen tai ystävänpäivään. Kerrotaan, miten paljon välitämme. Halataan, suudellaan, kuiskataan, soitetaan tai kirjoitetaan se. Onhan se pelottavaa. Mitä jos toinen ei välitäkkään takaisin yhtä paljon? Silloin sattuu. Useat kyyneleeni ovat johtuneet siitä, että välitän enemmän kuin minusta välitetään. Olen varmasti saanut jonkun mielen maahan samasta syystä.

En uskalla sanoa tarpeeksi usein ääneen, kuinka paljon välitän ja tunnen. Päätin nyt kirjoittaa sen. Perhe, ystävät, kaverit, lukijat, hyvän päivän tutut, te joille olen puhunut vain kerran, te joille en ole puhunut koskaan, hymyilevät vastaantulijat, söpöt eläimet, kauppojen myyjät, opettajat, rappionuoret, fiksut nuoret, ujot, rohkeat ja kaikki muut. Tämä on teille. Minä pidän teistä. Välitän ja rakastan. Teette päivistäni kauniimpia. Saatte hyvälle mielelle. Olette tärkeitä. Tarvin teitä jokaista. Kiitos. Pysykää ihanina ja kauniina sisältä ja ulkoa. 

Noin. Minä kerroin sen. Nyt on teidän vuoronne. 

En mä tunne sitä

En mä tunne sitä. Tiiän vaan miltä se näyttää. Sillä on tummanruskeet hiukset ja se on jotain 170 pitkä. En mä tiiä minkä väriset sen silmät tarkalleen on. Ihan mukavalta tyypiltä vaikuttaa, mutta ne jotka sen tuntee tietää varmaan paremmin. En kyllä tiiä tunteeko kukaan sitä. Taitaa olla aika vaikee tapaus. Kuulemma jauhaa aina vaan samoja asioita ja nauraa omille vitseille. 

Kyllä siitä kuulee kaikenlaista paskaa, ku hilluu tuolla kaupungilla. Monta tyyppiä vissiin kierroksessa aina yhtä aikaa. Toivottavasti se ite pysyy mukana nuissa sen suhdejutuissa. Juhliiki kuulemma melko usein. No ei siinä mitään, ehkä sen vois kesyttää. 

Kaverit tietää siitä enemmän ku se ite. Monet sanoo sille millanen se on ja se suuttuu siitä. Myöhemmin se kuitenki tajuaa, että muut on nähny siinä sen, mitä se ei ite viitti nähä. Sillä taitaa olla aika heikko itsetunto. Se vaa on sellanen tyyppi, joka ei näytä sitä ulospäin sillee u know.

En mä tunne sitä. Tiiän vaan miltä se näyttää. Ei kyllä tuu sekään ny tarkkaan mielee. En mä ees tiiä miltä sen ääni oikeesti kuulostaa. Aika hassua, että se oon minä, mutta mä en tiiä siitä eli itestäni oikeen mitää. 

Katuvalot sammuu yhdeltätoista

Ne on vasta neljätoista. Toisiltaan sätkää ostaa ja on melkeen muka jo aikuisia. Ne on vielä sakkolihaa eikä tajua, miten yksi väärä teko elämän pilaa. Ne tuntee itsensä melkein aikuisiksi, mutta oikeasti niiden lapsuus vietiin liian pian. Kaikki yrittää mahtua samaan muottiin, koska erilaisuutta syrjitään. 

Katuvalot sammuu yhdeltätoista, mutta kukaan ei ole menossa vielä nukkumaan. Yksi oksentaa marketin nurkalla. Se joi taas sitä viisasten juomaa. Toiset kuvaa vierestä videota nettiin, jolle myöhemmin nauretaan. Vanhemmat luottaa. Luottaa liian lujaa. Uskoo oman mussukan pärjäävän missä vaan. Onhan ne kasvatettu niin hyvin. 

Pelottaa. Hiljainen rukous niiden puolesta katoaa alikulun kirkkoveneiden keskelle. Kyllähän suurimmasta osasta tulee tasapainoisia aikuisia. Moni joutuu kuitenkin liian kovan koulun kokea. Pieniä ja heikkoja kauniita ihmisiä. Jaksaisivatpa odottaa. Kyllä elämä kovettaa, vaikka myöhemmin aloittaa. 

Mutta

Olen vähän yksinäinen, mutta en silti halua nähdä ketään. Minua vähän itkettää, mutta en halua itkeä. Olen ihan täynnä, mutta syön silti lisää. Minua pelottaa, mutta en laita ovea lukkoon. Olen outo, mutta en aio muuttua.

 

Miten olla

On niitä ihmisiä, jotka eivät osaa olla sinkkuja. Yksinäisyys on liian pelottavaa. Ei uskalla olla itsensä kanssa. Jatkuvasti kaipaa toista rinnalleen ja ottaa siihen lähes kenet vaan. Kun yksi jättää, heti on otettava toinen. He sanovat ihastuvansa helposti, mutta oikeasti etsitään hyväksyntää. Sitä ei löydetä itseltä, joten kumppanit ovat eräänlaisia itsetunnon korvikkeita. 

On niitä ihmisiä, jotka eivät osaa olla parisuhteessa. Suhteet tuntuvat kahleilta, jotka rajoittavat omaa olemista. Omille ajatuksille ei jää tilaa, kun miettii mitä vikaa toisessa on. Jatkuvasti pohtiii, onko jossain joku parempi. Juhliminen ahdistaa, koska tietää olevansa hieman vastuussa toisen viihtymisestä. Jatkuvasti haluaisi tehdä kaikkea varatuille kiellettyä. Rakastetaan itseä niin, ettei kukaan tunnu ansaitsevan. Vikoja on liian vaikea katsoa läpi sormien. Kaikissa on puutteita, eikä kukaan tunnu tarpeeksi tutulta kainaloon. Vihataan kliseisiä velvollisuuksia ja sängyssä vierekkäin makailua. Talon, häiden ja lapsien suunnittelu vain oksettaa.

Sitten on niitä, jotka eivät osaa olla varattuja eivätkä vapaita. Ei osaa olla sitä. Ei osaa olla mitään. Kaikki ahdistaa, eikä mikään tunnu oikealta. Kaivataan kuitenkin, mitä ei sillä hetkellä ole. Oma aika vai oma paikka toisen elämässä. Ei tiedä kumpi on pahempaa; olla yksin vai yhden kanssa vaan. 

Rakas nuoruus

  

     

Rakastan kaupungin valoja, ihmisten puhetta, autojen melua, humalaisten huutoja ja kylmää asfalttia. Tyhjät kadut ja  lämpimät tuulet tuovat olooni onnea ja sellaista kummaa kaipuuta juuri tänne. Ikävä sinne, missä juuri silloin on. Joskus se vain tulee ennakkoon. Haluaisin tanssia jalkani irti liikennevaloissa, mutta en uskalla. Jokainen ohikulkija on rakastuttavan näköinen. Hetkeksi heihin kaikkiin ihastun, tiedän sen. 

Me huudetaan, juostaan ja näytetään upeilta. Ei tarvi peiliä, koska hehku tulee tästä tunteesta. Laitetaan tunteja kutreja ja kuitenkin lopulta sotkemme toistemme hiuksia huudellen kauniita kirosanoja. Kaikkien laulujen lyriikat sopivat jotenkin omaan elämään. Pmmp on toplistalla tänään. Kesäkaverin voi löytää talvellakin, jos vain ymmärtää yrittää etsiä. Kun ruoka on liian suolaista, suudellaan tuntemattomien kanssa. Huulilla maistuu vain punainen tupakka, mutta sehän on rakkauden väri. Kaikki selittävät, miten erilaisia ovat selvinpäin. Ei sillä ole mitään väliä. Näitä ihmisiä ei 'nähellä' tämän illan jälkeen.

Nuoruus on niin ihanaa ja samalla kamalaa. Elän nyt, koska huomenna en ehkä ehdi. Myöhästyn tahalleen busseista. Teen ennätys määrän ohareita viikon sisään ja päädyn silti treffeille. Jakelen miehille vääriä numeroita ja valehtelen ikäni joka kerta. Oma nimikin menee monesti väärin, mutta on se ällötyksistä eroon pääsemisen väärti. Päivällä on hyvä nukkua ja minun aamu on klo.15 illalla. Kuulostaa hullulta, mutta silti monille tutulta. 

Sen illan vaan

Tän illan vaan. Tän illan saan uskoa rakkauteen ensisilmäyksellä. Lupaathan olla mulle hellä. En mä usein näin tee, mutta kesähumalassa sen kai tuntee. Tietää kun löytää ihmisen, joka on oudosti samanlainen. Ääni, sanat, liikkeet, kosketus ja kaikki muukin on kohdallaan. Kun katson sua, sanon vahingossa, että tuollaiseen voisi vaikka rakastua.

 

Kerron kaiken ja syytän siitä humalaa. Minun tarinani ajaisivat epätoivoisimmatkin pois. Ihan liikaa informaatiota. En osaa pysyä mysteerinä. Näytän kaikille heti kättelyssä, että olen liian suuri riski omaksi otettavaksi. Puhun kaikesta hauskasta ja kaikesta surullisesta. Kehut minua, hetken jopa uskon. Tunnen olevani maailman erityisin tyttö.

 

Aurinko laskee ja nousee uudestaan. Aamulla et tunnu olevan samaa mieltä minusta kuin eilen. Ei se haittaa. Tiedän, etten ole hehkeimmilläni ja huomaan sinun miettivän ystäviesi mielipiteitä minusta. En edes tiedä sukunimeä ja etunimikin unohtuu välillä. Kiusalliset hyvästit. Kävelen tiara päässä, hiukset sekaisin ja meikit poskilla yksin rantaviivaa pitkin. Pieni oksetuksen tunne on kurkussa. Vastaantulijat katsovat pitkään ja minua hieman hävettää. Olisipa tällä prinsessalla villamyssy, jonka alle piiloutua. Nauran itselleni, miten annan itseni ihastua niin helposti. Onneksi se tunne lähtee yleensä yhtä nopeaa kuin on tullutkin.

 

Haluaisin tavata uudelleen, mutta tuskin niin käy. Sanoin sinulle tietäväni, ettet uskalla. Pelottaa, että osuin oikeaan. Enemmän pelottaa, ettet halua. En tiedä onko parempi vai pahempi ettemme näe enää. Toivottavasti et lue tätä tekstiä koskaan. Hävettäisi vielä enemmän. Häpeän jo nyt, kun tylsistytin sinut elämäntarinallani.

 

Sen illan vain. Sen illan sain olla sun kaa ja uskoin rakkauteen ensisilmäyksellä. Miten kukaan voi olla näin tyhmä. En mä usein tee niin. Itseni kanssa se sovittiin.

 

 

 

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

"Puoltakaan en sun kivustas voi tietää", isä sanoi ja halasi tiukasti. Hän oli juuri saanut kuulla, mitä kaikkea pahaa olen viime kesänä kokenut. Itkin taas paniikkikohtauksen kourissa. Kohtauksia oli alkanut tulemaan entistä enemmän. Kun isä sanoin nuo sanat, paniikkikyyneleet muuttuivat. Niistä tuli kyyneleitä, jollaisia en ollut ennen itkenyt. Isä oli ensimmäimnen, joka sanoi oikeat sanat. Hän tiesi, ettei voi tietää tuskaa, joka sisälläni kiehuu. Liikutuin niin paljon. Isä ei yrittänyt vakuutella, miten hänelläkin on ollut vaikeaa. Kaikki muut ovat tehneet niin. Isä halasi ja kertoi haluavansa silti yrittää auttaa. Vaikka ei ymmärrä, voi yrittää auttaa. Isä sanoi Juha Tapion Kelpaat kelle vaan lyriikoita ääneen. Silloin tuli helpotus tai jonkinlainen turvan tunne. Yksi ihminen on ymmärtänyt, miten ollaan avuksi.

Eilen menin yksin venesatamaan istumaan. Tarkistin tulleet kommentit. Se anonyymi, joka linkkasi tuon biisin, ei varmastikkaan arvannut millaisen reaktion sai minussa aikaan. Tuo kappale on saanut niin suuren merkityksen. Siellä minä isuin vedenrajassa ja itkin. Itkin yksin kuulokkeet korvissani. Itkin niin äänekkäästi, että se kuului vastarannalle asti. Kuuntelin tuota biisiä uudelleen ja uudelleen. Jokaisella kuuntelukerralla kyyneleet vain yltyivät. Aurinko laski ja kivet tekivät haavoja kämmeniin. Ihmiset kävelivät ohi, mutta kukaan ei tullut kysymään olenko kunnossa. Kun kyyneleet loppuivat, tyhjä olo jäi. Hetken halusin hypätä veteen ja jäädä sinne jonkun löydettäväksi. En tehnyt sitä, koska haluan vielä joskus sanoa, että minä selvisin.

 

 

 

Lopulta olemme kuitenkin yksin

Olen niin yksinäinen. Kukaan ei tule ikinä kokemaan täsmäleen samoja asioita. Siksi kukaan ei tule koskaan ymmärtämään. Nämä ajatukset ja tunteet ovat vain minun. Minä olen niin abstrakti käsite. Hahmottaminen on vaikeaa. En vaadikaan ihmisiltä sitä. Ketään ei voi tuntea kokonaan. Olen niin yksin. Me kaikki olemme. 

Yksinäisyyttä helpottaa ne ihmiset, jotka yrittävät kaikesta huolimatta ymmärtää. He tietävät, etteivät koskaan pysty siihen, mutta yrittävät silti. He ottavat taakastani sen verran kuin vain pystyvät. Viisaita ajatuksia ja kauniita sanoja minulle. Heidän ansiostaan hetkittäin olen vähemmän yksinäinen. Yritän antaa heille saman. 

Minulle jää salaisuus, jota en kertonut kenellekään. Minulle jää ne hetket, jotka olen yksin kokenut ja jotka ovat antaneet niin paljon. Haluaisin kertoa niistä kaikille, mutta tiedän, ettei niitä voi siirtää. Salaisuutta en tule koskaan kokonaan kertomaan. Muut eivät saa tietää, mitä tunsin. Eivät he voisi edes ymmärtää. Kaikki se jää minulle yksin kannettavaksi. 

Lopulta olemme kuitenkin yksin. Teemme valintamme. Mietimme, valitsimmeko oikein. Teemme uuden valinnan.
Vastaamme seurauksista. Koemme kaikkea kamalaa ja kaikkea kaunista. Kukaan ei koe samoin. Kuolemme yksin. Muut voivat jättää, mutta minä on aina mukana halusimme tai emme. Kahta samanlaista elämää ei ole. Lopulta olemme kuitenkin yksin. 

Se sana

Monilta asioilta lähtee merkitys, jos niitä toistelee liikaa. Ei! Monilta asioilta lähtee merkitys, kun niitä toista liian usein, eikä tarkoita sanojaan. Sinulle ne olivat vain sanoja, mutta minä uskoin niistä jokaisen. Toimit sanojasi vastaan. Kyllä minä typerä tyttö tajusin lopulta, että valehtelit. Et sinä oikeasti tuntenut niin. Petyin. Silloin tunsin pientä vihaa sinuun. Veit tärkeimmältä sanaltani merkityksen. Veit sen, etkä antanut mitään vastalahjaksi.

Nyt olen vain hyväksikäytetty tyttö. En varmaan enää koskaan voi luottaa sanaan, jonka pitäisi merkitä enemmän kuin muiden yhteensä. Minulle se kuulostaa melkein kirosanalta. Elokuvissa sitä toistellaan. Mietin aina sen olevan valetta. Kauniin suudelman ja lopputekstien jälkeen huomataan, että toinen vain valehtelee.

Opettelisit käyttämään sitä oikein. Sen sanominen ei ole mitenkään kaunista, ellet tarkoita sitä. Välittämisen voi kertoa liioittelematta. Jos välittää, ei valehtele. Vaikka tarkoittaisit hyvää, aiheutat vain syvät haavat ja epäluulon. Asiat eivät muutu todellisiksi toistamalla uudelleen ja uudelleen.

Minä löydän vielä ihmisen, joka lopettaa epäluuloni. Kun hän sanoo sanan, minä vastaan samoin vaivaantumatta. Hän saa sanoa sen vaikka miljoona kertaa, kunhan puhuu totta. Hän rakastaa minua ja minä tiedän sen. Ehkä silloin sanoja ei edes tarvita. Sen vain tietää. Uskon rakkauteen, mutta en sanaan rakkaus. Sitä on alettu käyttää väärin, aivan kuten kaikkia mielihyvää tuottavia asioita. Aion palauttaa sanalle sen alkuperäisen merkityksen ja toivon, että sinäkin vielä joskus ymmärrät etsiä sen.

Kesä tulee

Ne sanoo, että kyllä kesä tulee. Ne sanoo, että silloin helpottaa. Aurinko kuulemma parantaa. Kesäksi jää muuttuu vedeksi. Vesi muka puhdistaa kaiken. Juon. Juon vettä niin paljon, että melkeen hukun. Ei auta. Mikään ei ole puhdistunut. Kaamosmasennus. Pyh. Lamppuja ja muita typeriä laitteita, muka auttamassa. Ei auta. Nyt kaamosmasennus loppuu ja siitä tulee ihan vain masennus. Masennus ilman mitään liitteitä. Nyt on muodissa olla surullinen. Trendikkyys ei tunnu yhtään hyvältä.

Shortsit, bikinit ja ranta. Pitäisi kai olla iloinen, mutta läskien esittely saa minut ahdistumaan entistä enemmän. Jäätelöä torilla. Haluaisin kyllä, mutta joku komea mies saattaa nähdä, että syön. Syön epäterveellisesti. Eivät pulskat ihmiset saa syödä julkisilla paikoilla. Silloinhan he myöntävät, etteivät pysty hillitsemään itseään. En pysty hillitsemään. Satutan itseäni. Olen hyvä vain olemaan ei hyvä.

Ne sanoo, että pärjää kun jaksaa panostaa. Mitä käy niille, jotka eivät jaksa. Tahtovat, mutta eivät jaksa. Jääkö kukaan auttamaan kaatuneita? Kesä tulee.Humalaiset nauravat toisilleen yöttömässä yössä. Yhtenä iltana kaikki ovat surullisia. Toisena iltana jokainen on onnellinen. Mitä käy niille, jotka eivät kuulu kaikkiin ja jokaisiin?