tiistai 19. helmikuuta 2013

Anemia

 Pelkään. Pelkään enemmän kuin koskaan ennen.
Olen kirjoittanut tänne ilot ja surut. Lähes kaiken ja kuitenkaan en mitään. Nyt kerron vähän lisää. Asia, josta en suoraan puhu edes ystäville.

Anemia on aika yleinen naisilla. Se yleensä lähtee rautatablettien avulla. Oma anemiani on jatkunut jo 6 vuotta, eivätkä rautatabletitkaan auta asiaan kuin väliaikaisesti. Hemoglobini oli pitkään huonoimmillaan 86. Hyvä arvo olisi n.140 ja jo 120 kohdalla suositellaan raudan syömistä.

Hiukseni eivät kasva ja ne ovat kuivat ja hamppuiset. Hiuksia myös tippuu paljon normaalia enemmän. Kynnet halkeilevat ja iho on kalpea. Kaikki anemian syytä.  Viime vuonna hiuksia lähti niin paljon,että päässäni oli kalju kohta. Nämä oireet ovat pinnallisia, mutta ulkonäkö on ollut minulle aina tärkeä ja nämä asiat ovat syöneet itsetuntoani paljon. Käytän itseruskettavaa, jotta peittäisin kalpeuden. Tupeeraan hiukseni, ettei kalju näkyisi. Käytän hiustenpidennyksiä, koska omat hiukseni eivät tule kasvamaan pitkiksi. Meikkaan, jottei kukaan huomaisi väsymystä kasvoiltani.

Näiden oireiden lisäksi olen väsynyt jatkuvasti. 10 tunnin yöunet eivät ole tarpeeksi. Keskittyminen on vaikeaa. Jos sanon, että en jaksa lähteä lenkille, minua nukuttaa liikaa. Nukun 8 tuntia yössä, bussimatkoilla kouluun ja takaisin, kotona ja sitten onkin taas ilta.

Olen yrittänyt kertoa tästä kavereille, mutta tuntuu kuin kukaan ei ottaisi asiaa tosissaan. Minua myös pyörryttää usein. Loukkaannun, kun joku väittää minun käyttävän anemiaa tekosyynä. Se ei ole. Olen oikeasti väsynyt. Niin väsynyt, että se on alkanut vaikuttaa psyykkeeseen.

Anemia tulee helpommin kasvissyöjille ja niille joilla on runsaat kuukautiset. Minä en sovi kumpaankaan ryhmään. Nyt on alettu tekemään jatkotutkimuksia, koska tilani ei kuulemma ole normaali. Pelkään hiton paljon. Se, että lääkäritkin ovat hämillään,ei auta asiaa yhtään.

Syön rautatabletteja kolmesti päivässä ja lisäksi C-vitamiinia, joka auttaa rautaa imeytymään. Syön päivässä siis yhdeksän tablettia. Tablettien takia mahani on kipeä joka päivä. Olen pyrkinyt olemaan valittamatta huonoa oloani. Valittajat ovat rasittavia. Nykyyään ärsyttää, kun joku valittaa kyntensä katkenneen. Heidän kynnet sentään kasvavat. Minua kutsutaan feikiksi, vaikka haluan vain olla kaunis kuten tekin.

En kaipaa sääliä. Kaipaan ymmärrystä. Pelkään. Pelkään enemmän kuin koskaan ennen.





11 kommenttia:

  1. Ihanan avoin ja suora teksti :) Oot tärkee! <3

    VastaaPoista
  2. Ihailtavaa tuo sun avoimuutesi ! :))

    VastaaPoista
  3. Tässä maassa on pakko olla ainakin yksi toinen, joka kärsii samoista ongelmista. Haluan olla avuksi ja kiurjoittaminen auttaa mua itseäni :)

    VastaaPoista
  4. oonkin aina miettinyt että joku varmasti mättää.. ihanaa ja hyvä kun viimein uskallat kertoa ja näin avoimesti! :)

    VastaaPoista
  5. Tällaiset asiat tulee kuitenkin jossain vaiheessa esille. Minä en tykkää puhua näistä suoraan. On helpompi kirjoittaa ne tänne ja kaikki jotka haluavat voivat lukea ne.

    VastaaPoista
  6. Tajusin tän luettua että minullakin saattaa olla anemia. Ihan hyvä et törmäsin sun blogiin ja luin tän, tajuan nyt tehdä omalle asialle jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkkarilla voi käydä helposti testaamassa oman hemoglobiinin. Jos tulos on huolestuttava terkkari pystyy varaamaan ajan laboratorioon. Toivon todella, että päset helpommalla,kuin minä. Viimeiset kuusi vuotta olen ravannut parissakin eri terveyskeskuksessa ja tavannut monia monia lääkäreitä. Verta tutkittavaksi ollaan otettu niin paljon, että yhden verikokeen jälkeen pyörryin.

      Mutta asia on tärkeä selvittää. Toivotaan parasta. :)

      Poista
  7. Ihan ensimmäisenä toivotan sinulle onnea ja kärsivällisyyttä, ja ennen kaikkea: älä menetä toivoasi. Asioilla on oikeasti tapana järjestyä, olen itse sen huomannut moneen kertaan, ja toinen klisee on myös totta: se mikä ei tapa, vahvistaa. Vahvistaa miten? Antaa sinulle kokemuksen, jota rikkaampi muita olet. Se kokemus voi auttaa taas elämässä eteenpäin, jossain muussa tilanteessa minkä joku toinen voisi nähdä toivottomana.

    Alkuperäinen tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan ladella sinulle kliseitä! Olin vaikuttunut avoimesta postauksestasi ja sitten huolestuin, kun kerroit kavereistasi joille "olet yrittänyt kertoa tästä kavereille, mutta tuntuu kuin kukaan ei ottaisi asiaa tosissaan". Menin sitten ajatuksissani taaksepäin ja muistelin, minkälaista minun oli olla lukioikäinen. Minkälaista kamppailua se oli oman identiteetin ja muun välillä, ja miten helposti itse lukkiuduin enkä uskaltanut edes olla niin avoin ystävilleni kuin ehkä olisi pitänyt. En sano että sinä teet näin, enkä sano että sinä pelkäät olla avoin ystävillesi päin naamaa koska alitajuntaisesti olet hermostunut, että he eivät ottaisi sinua tosissaan tai nauraisivat ongelmallesi. Ystävien menettäminen on silloin kuin maailmanloppu, ja heistä haluaa pitää kiinni niin lujaa kuin tahtoo, tajuamatta, että oikeat ystävät eivät tarvitse pitelyä. He pysyvät rinnalla ilmankin, ja tukevat ylä- kuin alamäissä aivan niinkuin sinä teet heille. Joten, jos vain pystyt, yritä olla pelkäämättä avoimuutta. Avaamalla suunsa voi saada aikaan taikoja: hänellä, jolle avaudut, saattaa olla omat huolensa, joista hän ei ole uskaltanut puhua ja sinun avoimuutesi ja uskalluksesi näyttää "heikkoutesi" voi tuoda aikaan sen, että hänkin uskaltaa puhua. Se on sitä ystävyyden taikuutta se. :) Näin kumpikin pääsee auttamaan toisiaan.

    Tulipas pitkä kommentti. Postauksesi vain herätti vanhoja muistoja mieleen, ja suurta halua piristää sinua. Toivottavasti voit jo paremmin, ja että jotain olisi jo selvinnyt. Muista.. Älä menetä toivoasi. :) Katso vaikka life of pi, ja miellä anemiasi siksi haaksirikoksi ja vellovaksi mereksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään kommenttiin lyhyt vastaus: Kiitos. Sait hymyn huulille ja pienen ilonkyyneleen silmäkulmaan. :)

      Poista
  8. tässä tekstissä oli jotain samaa mitä koen itsekkin joka päivä!. :) nukun 9h yössä. ei vaa riitä. silmiä väsyttää. huimaa ja pyöryttää vähä väliä :( ei vaan pysy hereillä ja nyt "uutuutena" hiuksien lähtö ja pitkittynyt yskä (ei pysty puhumaa pitkiä plörinöitä missään ku alkaa sen jälkeen tunnin yskintä. Josta päästä migreeniin. sitten vaa väsyttää. hemoglobiini 107. oli noussu 2 numerolla viime kerrasta.
    Jospa se tästä nousis.

    Voimia sulle veera :3

    VastaaPoista