Harrastan...elämää

Mun on aina vaikee vastata niinkin yksinkertaiseen kysymykseen, kuin "mitä harrastat?" Vastaan aina, että nuorisotatteria ja taidekoulua, mutta onko se totta. Niille, jotka vastaavat "en mitään" sanotaan, että kai sinä jotain teet vapaa-ajalla. Mutta harrastanko kaikkea, mitä teen vapaa-ajalla? Luenhan minä kokeisiinkin silloin, mutten pidä sitä erityisemmin harrastuksena.

Mikä oikein voidaan siis laskea harrastukseksi. Sitä siis tehdään vapaalla. Siitä pidetään, mutta onhan ihmisiä, jotka harrastavat esim. pianon soittoa ja inhoavat sitä. Silti heidän ystävänsä aina tokaisevat, kyllähän sä soitat myös pianoo, kun heiltä udellaan harrastuksista. Jotkut pitävät harrastuksena kerhojen ja järjestöjen kautta järjestettyjä toimintoja. Eikö harrastus ole harrastus ilman mitään taustalla toimivaa järjestäjää. Jos lukee kirjoja, eihän silloin ole missään ryhmässä. Silti lukemista kutsutaan harrastukseksi. Voisiko se olla säännöllisyys, joka tekee harrastuksen? Ei. Siivoanhan minä säännöllisesti, mutta en mainitse sitäkään, kun harrastuksia kysytään.

Pulmallista. Mitä minä oikein harrastan? Ihmiset käsittävät harrastuksen niin eri tavoin. Edellä mainituilla on kuitenkin yksi yhteinen tekijä. Ne kaikki ovat osa elämää. Kun minulta seuraavan kerran kysyttään, mitä harrastan vastaan ELÄMÄÄ!

Nyt on muuten loistava aika aloittaa uusi harrastus, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Juicy and orange

 Ystävänpäivä tuli ja meni. Mielestäni päivä on toisaalta niin naurettava. Eikö ystäviä pitäisi muistaa ja näyttää heille, että välittää joka ikinen päivä. Miettikää nyt, jos kehitettäisiin päivä, jolloin kaikkien pitäisi auttaa apua tarvitsevaa. Se olisi naurettavaa, sillä auttamisen, aivan kuten ystävän muistamisenkin pitäisi olla aivan itsestään selvä asia.

Mutta onhan se kivaa tietää, että on olemassa päivä, jolloin ystävää voi nähdä hyvästä syystä. Ensi vuotta odotellessa.

 "täällä ilman sua ei oo mitään

ei tästä ilman sua ei tuu mitään

ei mun oo hyvä olla yksin"

Scandinavia music group-Ei mun oo hyvä olla yksin

Selittelyä itsekseen

Mulla alko koulussa draaman monologi kurssi. Monologi on siis yksin puhelu.

 Meidän teemana on vangittu. Mun pitäiski löytää nyt joku teksti, joka kertoo vangittuna olemisesta jotenkin positiivisesti. Tarkoitus ei siis ole konkreettisesti vangituna olemisesta, vaan henkisesti, kuten vaikka vangittuna rakkauteen. Ajattelin itse, että ottaisin pätkiä laulujen sanoista ja yhdistäisin ne jotenkin järkevästi, että niistä syntyisi oikea tarina.  Jotenkin vain tuntuu vaikealta löytää possitiivisia puolia vangittuna olemisesta. Eiköhän se kuitenkin onnistu.

"On mennyt vuosia

Mietin niitä myöhemmin

Kirjoitan kaiken muistiin

Sinnepäin ja hauskemmin"

Scandinavia music group-Huutelen pimeää

Jäätävän kaunis

Talvella maisemat ovat aivan upeita ja niitä katselee mielellään aamuisin, kun istuu linja-autossa ja kuuntelee hyvää musiikkia. Välillä mietin, miten sokea oikein olenkaan. Miten en ole ennen huomannut talvisen auringon nousun kauneutta. Suosittelenkin avaamaan silmät ja ihailemaan talvea, vaikka siitä ikkunasta, jos ei tarkene mennä ulos.

"ja ne kysyy
mikä mulla on kaulassa
en mene hämilleni
sillä tiedän että parissa päivässä
se on poissa yhtä varmasti kuin sä "

Scandinavia music group-talvipuutarha

Sopi niin hyvin eilisen tapahtumiin.

Hei!

Tähän blogiin aion kirjoitella asioista joista olen onnellinen tai joista tulen iloiseksi. Pyrin siihen, että kaikki kuvat olisivat itse ottamiani. Kuvia on varmasti tiedossa jatkossakin. Toivottavasti joku eksyy tänne ja ihastuu.



On ihan ok ottaa teinipeili kuvia vessassa, jos oikeasti haluaa, että ihanan värinen kamerakin näkyy.