Ajatuksia äitiyspakkauksesta

Uusi äitiyspakkaus julkaistiin ja minä ainakin tykkään! Yks keltainen hirvitys oli matkaan eksynyt, mutta muuten oikein mukiin meneviä pikku vaatteita. Toki, jos itse pakkauksen suunnittelisin se näyttäisi aivan toisenlaiselta. Olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen siihen, että suomessa meille tarjotaan noin kattava paketti. Varsinkin meille esikoista odottaville äitiyspakkaus on loistava, koska kaikki tarvittava täytyy hankkia, eikä mitään löydy ennestään.

Tiedetään... Ei tuo mikään lahja ole, vaan verorahoilla hankittu. Tätä osa jaksaa keskustelupalstoilla toitottaa. Kyllä ne maksavat veroja ruotsissakin, mutta siellä ei äitiyspakkauksia siitä huolimatta jaeta. Olen todella tyytyväinen, että suomessa osa verorahoista on päätetty käyttää näin ihanaan ja hyödylliseen asiaan. Toki saa mielipiteen kertoa siellä vauvasivuilla , mutta hyvän maun rajoissa. Meille tuleville mammoille on myös annettu vaihtoehdoksi valita raha, jos pakkaus ei miellytä. Onko niillä bodyn kuoseillakaan loppujen lopuksi niin väliä. Vauva ei välitä siitä, minkä värinen asu on päällä. Tärkeämpää on, että ei tule kylmä tai vilu. Aion siis pukea omalle lapselle myös sen keltaisen hirvittävän potkuhousupuvun.

Ihana ja ihan kauhee raskausmaha

Siihen se yhtäkkiä ilmestyi ja on kasvanut kasvamistaan. Aluksi en todellakaan ollut sinut pyöristyneen keskivartalon kanssa. Olen aina ollut kropaltani suht sopusuhtainen joka kohdasta, sellainen sopivasti lihava. Olo oli samanlainen, kuin olisin joutunut jonkun toisen kehoon. Vaatteet eivät istuneet samalla tavalla ja tunsin oloni suoraan sanottuna järkyttävän rumaksi. Maha ei vielä ollut sellainen raskausmahaksi tunnistettava ja näytinkin liian hyvin syöneeltä. Kaiken epävarmuuden uutta kehoani kohtaan kruunasi jonkun miehen kommentti kaverilleen: "Aika hyvä, mutta kato miten iso maha sillä on". Argh.... Silloin teki mieli kääntyä ja huutaa, että olen raskaana senkin tampio!

Nyt alan jo tottua tähän uuteen olomuotoon. Enään ei ole ruma olo ja rakastan sitä, kun masuani kehutaan ihanaksi. Olen saanut muutenkin raskaudesta paljon hyviä kommentteja. Pelkäsin aluksi, että ikäni takia joutuisin puolustelemaan itseäni ja kohtaamaan paljon paheksuntaa, mutta yllätyksekseni niin ei ole käynyt kertaakaan.

Tällä hetkellä menossa on rv 18+4

:D

Tulevan äidin mietiskelyä

Maha kasvaa, mutta siltikin kaikki tuntuu epätodelliselta. Pieni mieleni ei voi käsittää, että pian tästä kahden hengen tiimistä tulee kolmen hengen perhe. En tunne vielä vauvan liikkeitä ja siksi mikään ei tunnu muuttuneen. Elän samanlaista elämää kuin ennenkin, mutta syön vähän terveelisemmin enkä enää juo ja polta. Kuitenkaan mikään ei ole enää kuin ennen.

Yritän saada itseni ymmärtämään tämän kaiken. Alan miettiä pientä, joka kasvaa sisälläni. Miltä hän näyttää? Millainen tyyppi hän on? Osaanko olla hyvä äiti tai edes pelkkä äiti? Enhän minä tiedä mitään vauvoista. En osaa edes vaihtaa vaippaa. Pelottaa hurjasti. Maailmassakin on niin paljon asioita pielessä, olenko siis itsekäs kun hankin lapsen kaiken kaaoksen keskelle. On kurjaa, etten voi poistaa kaikkia maailman epäkohtia lapseni elämästä. Rakkautta ja empatiaa minulla sentään riittää, jospa niillä pääsisi edes alkuun.