Aika on pysähtynyt

Sillä kadulla aika on pysähtynyt. Kello on aina kahtakymmentäviittä vaille kahdeksan. Viisarit päättivät joskus, että se on hyvä aika lopettaa liike hetkeksi, ehkä jopa ikuisuudeksi. Täysin paikoillaan. Se kyllästyi ihmisten vilkaisuihin. Kaikki katsoivat vain ohimennen, mutta kukaan ei huomioinut kunnolla. Kello päätti lopettaa, koska kukaan ei arvostanut tarpeeksi. Se toivoo, että joku haluaisi kannustaa sen taas liikkeelle. Vieläkin ohikulkija saattaa vahingossa katsahtaa siihen suuntaan vain hämmentyäkseen. Kaivaa äkkiä kännykän taskusta ja on taas tyytyväinen.  Kello saattoi tulla kateelliseksi puhelimille. Niitä ei vain vilkaista. Niiden kanssa vietetään tunteja. Niitä ilman ei osata enää elää.

Ihmiset eivät ymmärrä ajan pysähtyneen. Kaikki vain kiirehtivät katua pitkin pois töistä tai minne lie. Työmiehet rakentavat kallioparkkia välittämättä ajasta. Joskus harvoin joku pysähtyy katsomaan näyteikkunaa, mutta jatkaa pian kiireisenä pois. Vaikka aika pysähtyi, kaikki jatkavat samoja rutiinejaan. Ei mitään uutta. Se onkin ehkä ihmisten tapa pysäyttää aika. Tehdään vain kaikki samalla tavalla päivästä toiseen. 

Minä välitän teistä

Tehdään se nyt. Ei odoteta enää huomiseen tai ystävänpäivään. Kerrotaan, miten paljon välitämme. Halataan, suudellaan, kuiskataan, soitetaan tai kirjoitetaan se. Onhan se pelottavaa. Mitä jos toinen ei välitäkkään takaisin yhtä paljon? Silloin sattuu. Useat kyyneleeni ovat johtuneet siitä, että välitän enemmän kuin minusta välitetään. Olen varmasti saanut jonkun mielen maahan samasta syystä.

En uskalla sanoa tarpeeksi usein ääneen, kuinka paljon välitän ja tunnen. Päätin nyt kirjoittaa sen. Perhe, ystävät, kaverit, lukijat, hyvän päivän tutut, te joille olen puhunut vain kerran, te joille en ole puhunut koskaan, hymyilevät vastaantulijat, söpöt eläimet, kauppojen myyjät, opettajat, rappionuoret, fiksut nuoret, ujot, rohkeat ja kaikki muut. Tämä on teille. Minä pidän teistä. Välitän ja rakastan. Teette päivistäni kauniimpia. Saatte hyvälle mielelle. Olette tärkeitä. Tarvin teitä jokaista. Kiitos. Pysykää ihanina ja kauniina sisältä ja ulkoa. 

Noin. Minä kerroin sen. Nyt on teidän vuoronne. 

En mä tunne sitä

En mä tunne sitä. Tiiän vaan miltä se näyttää. Sillä on tummanruskeet hiukset ja se on jotain 170 pitkä. En mä tiiä minkä väriset sen silmät tarkalleen on. Ihan mukavalta tyypiltä vaikuttaa, mutta ne jotka sen tuntee tietää varmaan paremmin. En kyllä tiiä tunteeko kukaan sitä. Taitaa olla aika vaikee tapaus. Kuulemma jauhaa aina vaan samoja asioita ja nauraa omille vitseille. 

Kyllä siitä kuulee kaikenlaista paskaa, ku hilluu tuolla kaupungilla. Monta tyyppiä vissiin kierroksessa aina yhtä aikaa. Toivottavasti se ite pysyy mukana nuissa sen suhdejutuissa. Juhliiki kuulemma melko usein. No ei siinä mitään, ehkä sen vois kesyttää. 

Kaverit tietää siitä enemmän ku se ite. Monet sanoo sille millanen se on ja se suuttuu siitä. Myöhemmin se kuitenki tajuaa, että muut on nähny siinä sen, mitä se ei ite viitti nähä. Sillä taitaa olla aika heikko itsetunto. Se vaa on sellanen tyyppi, joka ei näytä sitä ulospäin sillee u know.

En mä tunne sitä. Tiiän vaan miltä se näyttää. Ei kyllä tuu sekään ny tarkkaan mielee. En mä ees tiiä miltä sen ääni oikeesti kuulostaa. Aika hassua, että se oon minä, mutta mä en tiiä siitä eli itestäni oikeen mitää.