maanantai 24. kesäkuuta 2013

Sen illan vaan

Tän illan vaan. Tän illan saan uskoa rakkauteen ensisilmäyksellä. Lupaathan olla mulle hellä. En mä usein näin tee, mutta kesähumalassa sen kai tuntee. Tietää kun löytää ihmisen, joka on oudosti samanlainen. Ääni, sanat, liikkeet, kosketus ja kaikki muukin on kohdallaan. Kun katson sua, sanon vahingossa, että tuollaiseen voisi vaikka rakastua.
 
Kerron kaiken ja syytän siitä humalaa. Minun tarinani ajaisivat epätoivoisimmatkin pois. Ihan liikaa informaatiota. En osaa pysyä mysteerinä. Näytän kaikille heti kättelyssä, että olen liian suuri riski omaksi otettavaksi. Puhun kaikesta hauskasta ja kaikesta surullisesta. Kehut minua, hetken jopa uskon. Tunnen olevani maailman erityisin tyttö.
 
Aurinko laskee ja nousee uudestaan. Aamulla et tunnu olevan samaa mieltä minusta kuin eilen. Ei se haittaa. Tiedän, etten ole hehkeimmilläni ja huomaan sinun miettivän ystäviesi mielipiteitä minusta. En edes tiedä sukunimeä ja etunimikin unohtuu välillä. Kiusalliset hyvästit. Kävelen tiara päässä, hiukset sekaisin ja meikit poskilla yksin rantaviivaa pitkin. Pieni oksetuksen tunne on kurkussa. Vastaantulijat katsovat pitkään ja minua hieman hävettää. Olisipa tällä prinsessalla villamyssy, jonka alle piiloutua. Nauran itselleni, miten annan itseni ihastua niin helposti. Onneksi se tunne lähtee yleensä yhtä nopeaa kuin on tullutkin.
 
Haluaisin tavata uudelleen, mutta tuskin niin käy. Sanoin sinulle tietäväni, ettet uskalla. Pelottaa, että osuin oikeaan. Enemmän pelottaa, ettet halua. En tiedä onko parempi vai pahempi ettemme näe enää. Toivottavasti et lue tätä tekstiä koskaan. Hävettäisi vielä enemmän. Häpeän jo nyt, kun tylsistytin sinut elämäntarinallani.
 
Sen illan vain. Sen illan sain olla sun kaa ja uskoin rakkauteen ensisilmäyksellä. Miten kukaan voi olla näin tyhmä. En mä usein tee niin. Itseni kanssa se sovittiin.
 


 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti