Sillä kadulla aika on pysähtynyt. Kello on aina kahtakymmentäviittä vaille kahdeksan. Viisarit päättivät joskus, että se on hyvä aika lopettaa liike hetkeksi, ehkä jopa ikuisuudeksi. Täysin paikoillaan. Se kyllästyi ihmisten vilkaisuihin. Kaikki katsoivat vain ohimennen, mutta kukaan ei huomioinut kunnolla. Kello päätti lopettaa, koska kukaan ei arvostanut tarpeeksi. Se toivoo, että joku haluaisi kannustaa sen taas liikkeelle. Vieläkin ohikulkija saattaa vahingossa katsahtaa siihen suuntaan vain hämmentyäkseen. Kaivaa äkkiä kännykän taskusta ja on taas tyytyväinen. Kello saattoi tulla kateelliseksi puhelimille. Niitä ei vain vilkaista. Niiden kanssa vietetään tunteja. Niitä ilman ei osata enää elää.
Ihmiset eivät ymmärrä ajan pysähtyneen. Kaikki vain kiirehtivät katua pitkin pois töistä tai minne lie. Työmiehet rakentavat kallioparkkia välittämättä ajasta. Joskus harvoin joku pysähtyy katsomaan näyteikkunaa, mutta jatkaa pian kiireisenä pois. Vaikka aika pysähtyi, kaikki jatkavat samoja rutiinejaan. Ei mitään uutta. Se onkin ehkä ihmisten tapa pysäyttää aika. Tehdään vain kaikki samalla tavalla päivästä toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti