Minä löysin sen. Löysin sen ihmisen, jota olin etsinyt koko elämän. Olin jo luovuttanut sen oikean löytämisen suhteen, kun se käveli elämääni. Mikä klisee, että juuri silloin se löyty kun vähiten etsin.
Se ei edes huomannut mua aluksi, vaikka oltiin ainoita koko tanssilattialla kavereidemme lisäksi. Ne heilu ku jotku idiootit, eikä se muistuttanut tanssimista alkuunkaan. Ne (siis se ja sen kaveri) oli helvetin sekasi. Oltiin teinihelvetissä, siis sellasessa yökerhossa, jossa ihmiset kuivanylkyttää toisiaan, tytöt on unohtanu laittaa housut jalkaan, juomat maistuu vaan mehulta, musiikki on kamalaa massajumputusta, puhuminen on mahdotonta ja koko paikka on muutenkin mahdollisimman painajaismainen. Olisin halunnut häipyä sieltä jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen, mutta kaverit sai mut suostuteltua jäämään. Päätimme etsiä jostain jatkot, jotka pelastaisivat iltamme.
Mä huomasin sen heti. Sillä oli liian isot vaatteet ja hipsterpipo. Se oli tatuoitu ja sillä oli viikset ja parta. Siinä yhdisty kaikki, mihin oon heikkona. Karvanaama ja tatuoitu. Olin kuitenkin selvästi ihan liian nuori sille ja luovutin jo valmiiksi. Mä yritin saada sen huomion, mikä osottautukin melkein mahdottomaksi. Vaikka oisin oksentanu oravia ja sen jälkeen lassonnu niitä hiuksilla, se ei ois huomannu mua. Se ei ees huomannu, miten se tallo mun varpaat ainakin viisi kertaa sen "tanssinsa" aikana. Lopulta mun varpaat oli niin kipeet, että näin vaan punasta ku katoin sitä. "V***u mikä ääliö!" ajattelin.
Sitten se häipy johonki ja lähin ettiin mun kavereita. Kaverit löyty ja ylläripylläri myös se istu samassa pöydässa. Sen sanojen mukaan menin "vinkumaan" siltä juomaa, vaikka oikeesti pyysin vaan korvausta sen aiheuttamista vammoista mun jaloille. En saanu sitä bissee, mutta se pyysi mua ja mun kaveria jatkoille. Olin salaa aivan innoissani, vaikka vittuilinki sille kostoksi mun kivusta koko loppu illan.
Eihän se ollu musta yhtään kiinnostunu. Siellä jatkoilla se teki viimeistään selväksi, että oon ihan liian nuori sille. En oikeen tiiä, mitä sitte tapahtu. Varmaan join liikaa viinaa ja seuraavana aamuna heräsin sen vierestä. Se ei ees muistanu aluks kuka oon. Sitten me kaks toisillemme täysin tuntematonta vaan oltiin, kuin siinä tilanteessa ei ois mitään outoa. Meillä ei ollut yhtään kiusallista hetkeä ja oltiin ku ois tunnettu aina. Juteltiin ja mä olin aina vaan varmempi, että tätä aion katella pitempäänki. Lähin sen kämpiltä vasta neljän päivän jälkeen. Hassua, miten mä näin sen katseesta, kun se alkoi ihastua muhun pikkuhiljaa.
Oltiin oltu vaan yks päivä erossa, kun se soitti mulle ja pyysi treffeille (kaljalle). Ne oli parhaat treffit ikinä. Mua jännitti niin, että kädet vaan tärisi ja taisin puhua koko ajan taukoamatta. Se ei edes säikähtäny mun kummallisuutta.
Sen kanssa mulla ei oo ikinä tylsää ja voin kertoo sille ihan kaiken. Se jaksaa lohduttaa mua, kun itken maailman pahuutta. Se sanoo aina oikeet sanat ja yllättää mut monesti sen ihanuudella. Se on huolehtivaisin ja ihanin ihminen mitä tiedän. Se sanoo mua kauniiksi, vaikka mulla ois vuoren kokonen näppy otsassa. Se on parasta, mitä mun elämässä on tapahtunut.
Nyt ollaan kateltu toisiamme yli 4kk. Nyt ootan, että se tulee kotiin ja saan käpertyä sen viereen. Mä rakastan sitä, vaikka se vieläkin välillä talloo mun varpaat, kun roikun halimassa sitä.
