Hassua, miten joku toinen on ottanut minut yksiöönsä ja antaa pitää sitä kotina. Rakastan ja vihaan näitä hetkiä yksin. Odotan ja odotan, enkä tiedä mitä tehdä, mutta samalla nautin maisemasta ja tunnelmasta. Tupakka maistuu paremmalta viinilasillisen jälkeen ja minua ihan itkettää. Itken onnesta tai ehkä siitä, että saatan menettää kaiken sen joskus.
Onni on jotain niin upeaa, etten osaa vielä elää sen kanssa. Olen ollut niin kauan onneton, että surusta tuli arkeni. Mieli on levoton, sillä se ei vielä ole tottunut ihanaan elämään.
Missään jutuissani ei ole järkeä tai punaista lankaa. Ei haittaa. Millään ei ole väliä ja kaikella on kuitenkin merkitys. Monimutkaista, mutta miksi. Solmin kaiken sekamelskaksi ajatuksissani aivan turhaan. Yksin on hyvä ja yksin on kamalaa. Yksin ollessa muistaa, että onni on särkyvämpää kuin ohuin lasi. Nyt lopetan turhan ajatusten mutkistelun ja otan toisen lasin viiniä, ehkä sen jälkeen jo unohdan ja nautin.
