Onnen omistaja

Onni on sellainen juttu, että sen kerran löydyttyä sitä ei kannata hukata. Helposti se kuulemma hukkuu jonnekkin kiireisten päivien ja stressaavan arjen sekaan. Olen itse geeneiltäni taipuvainen onnen hukkaamiseen. Olen perinyt taidon huomata asioista niiden huonot ja vaaralliset puolet, unohtaen hyvät ominaisuudet kokonaan. Mutta minäpä en päästä onneani minnekkään, vaan roikun siinä kynsin ja hampain! Vaikka perimäni kuinka käskee minua keskittymään negatiivisuuteen, minä päättäväisesti hymyilen ja olen kuuntelematta. Olen monta monituista vuotta ollut onnen hukkaaja, mutta nyt olen löytänyt onnelleni hyvän säilytyspaikan, jossa muistan sitä pitää ja jossa se aina on tallessa.

Alkuraskaus

Raskaus ei ole ollut tähän mennessä ollenkaan sitä, mitä televisiosarjat antavat ymmärtää. Tiedän, että olemme kaikki yksilöitä ja jokaisen raskaus on erilainen. Omat kokemukseni alkuraskaudesta ovat kamalat. Pienen ihmisen kasvattaminen masussa on paljon rankempaa mitä luulin.

Kun vauva kiinnittyy kohtuun, se todellakin tuntui. Vaikka silloin en ollut tietoinen, mitä sisälläni tapahtuu, kummallinen mahakipu herätti ihmetystä. Tunne muistutti kovasti kuukautiskipua, mutta oli huomattavasti voimakkaampaa. Kipu ei ollut sietämätöntä, mutta epämiellyttävää. Tämä jatkui muutaman päivän ja luulin kuukautisten alkavan. Kipu loppui, mutta menkkoja ei kuulunut.

Raskaustestin tein, kun olin rv 6, eli melko myöhään. Viikko sen jälkeen alkoi pahoinvointi, joka jatkui aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Itkin ja makasin sohvalla kamalan olon kourissa. Sosiaalista elämää ei sinä aikana ollut, sillä jaksaminen riitti hädin tuskin vessassa käymiseen. Aivan kuin olisin kärsinyt maailman kamalinta krapulaa kuukauden. Kaikki hajut oksettivat ja sen vuoksi esimerkiksi kaupassa käynti muuttui erityisen epämiellyttäväksi. Aina siellä oli joku liikaa hajusteita laittanut mies tai piereskelevä lapsi. Joonaskin joutui heittämään yhden suihkugeelin roskiin sen järkyttävän hajun vuoksi. Onneksi pahoinvointi loppui rv 13 ja elämä on alkanut tuntua taas siedettävältä. Kaikki haisee mielestäni edelleen pahalta, mutta enää hajut eivät okseta. Nyt voin jopa sanoa nauttivani raskaudesta.

Tällä hetkellä olo on mitä mainioin, vaikka liitoskivut vaivaavat. Itseasiassa pidän siitä, että tunnen jotain tapahtuvan kehossani. Vieläkin on epäuskoinen olo, että meistä on tosiaan tulossa perhe. Tarvitsen konkreettista muistutusta, jotta muistan kantavani mahassa pientä ihmettä. En malta odottaa liikkeiden tuntemista ja mahan pyöristymistä. Nyt näytän siltä, kuin olisin lihonut vatsasta, vaikka todellisuudessa paino on tippunut 3kg.

Onneksi olen nyt raskauden mukavimmassa vaiheessa. Pakko sanoa, että aion tuon kamalan alkuraskauden takia pitää pitkän tauon ennenkuin edes harkitsen ryhtyväni uudelleen tähän hommaan. Nyt aion vain hehkua ja kyllästyttää kaikki tällä vauvahöpötyksellä.

Ai mitä kuuluu?

"Mitä kuuluu?"
"Ei kai tässä. Kotona ollu ja mää oon raskaana."
Noin keskustelut ovat yleensä viimeaikoina alkaneet.
Kai sen uskaltaa jo täälläkin kertoa. Suurin osa on jo varmaan arvannut tai kuullut jostain, että meille on kesällä tulossa vauva!

Kaikki ovat ottaneet asian hyvin ja kyllä tämä melkoisen odotettu baby on. Tuleva pikku täti ei meinaa käsittää, miksi vauva ei voi syntyä jo nyt. Aivan yhtä hyvin se voisi kuulemma kasvaa mahan ulkopuolellakin, ettei joutuisi sinne kesään asti odottamaan. Kakkavaipan lupasivat tulevat pikku tädit myös vaihtaa, mutta sitten tajusivat, että kakkahan on aika ällöttävä juttu ja lupaus vaihtuikin sadaksi pissavaipaksi. Itselleni sata vaipanvaihtoa vähemmän kuulostaa hyvältä, oli sisältö mikä tahansa. Kun kaikki kolme pikkusiskoani saivat kuulla vauvauutiset, oli vastaanotto melko koominen. Nuorin (Alma) itki aivan valtoimenaan onnenkyyneleitä. Pian minä ja toiseksi nuorin sisko (Ella) itkimme myös ja Roosa nauroi. Siinä sitä sitten märistiin onnesta, ettei saatu edes sanaa suusta.

Ilolla odotan, mutta kieltämättä myös jännittää. Olen huolissani, miten saan suojeltua tätä nyt jo käsittämättömän rakasta pientä. Olen rukoillut tämän raskauden aikana enemmän kuin koskaan. Elämä pyöriikin nyt vauvajuttujen opettelemisen ympärillä ja tulen vielä kyllästyttämään kaikki läheiset puhumalla vain tästä. Tulisit jo kesä ja kakkavaippaset! En malta odottaa.