Rakas nuoruus

  

     

Rakastan kaupungin valoja, ihmisten puhetta, autojen melua, humalaisten huutoja ja kylmää asfalttia. Tyhjät kadut ja  lämpimät tuulet tuovat olooni onnea ja sellaista kummaa kaipuuta juuri tänne. Ikävä sinne, missä juuri silloin on. Joskus se vain tulee ennakkoon. Haluaisin tanssia jalkani irti liikennevaloissa, mutta en uskalla. Jokainen ohikulkija on rakastuttavan näköinen. Hetkeksi heihin kaikkiin ihastun, tiedän sen. 

Me huudetaan, juostaan ja näytetään upeilta. Ei tarvi peiliä, koska hehku tulee tästä tunteesta. Laitetaan tunteja kutreja ja kuitenkin lopulta sotkemme toistemme hiuksia huudellen kauniita kirosanoja. Kaikkien laulujen lyriikat sopivat jotenkin omaan elämään. Pmmp on toplistalla tänään. Kesäkaverin voi löytää talvellakin, jos vain ymmärtää yrittää etsiä. Kun ruoka on liian suolaista, suudellaan tuntemattomien kanssa. Huulilla maistuu vain punainen tupakka, mutta sehän on rakkauden väri. Kaikki selittävät, miten erilaisia ovat selvinpäin. Ei sillä ole mitään väliä. Näitä ihmisiä ei 'nähellä' tämän illan jälkeen.

Nuoruus on niin ihanaa ja samalla kamalaa. Elän nyt, koska huomenna en ehkä ehdi. Myöhästyn tahalleen busseista. Teen ennätys määrän ohareita viikon sisään ja päädyn silti treffeille. Jakelen miehille vääriä numeroita ja valehtelen ikäni joka kerta. Oma nimikin menee monesti väärin, mutta on se ällötyksistä eroon pääsemisen väärti. Päivällä on hyvä nukkua ja minun aamu on klo.15 illalla. Kuulostaa hullulta, mutta silti monille tutulta.