Kaunis ihminen

Kauneus on katsojan silmässä tai sitten kulttuurisidonnainen juttu. Kuka sitten oikeasti on kaunis? Onko se totta, että jokaiselle on joku, joka pitää kauniina? Olenko minä kaunis? Pitääkö kukaan minua kauniina? Jäänkö muiden varjoon? Olisinko parempi, jos olisin hoikempi? Nämä kysymykset ovat varmasti olleet jokaisen tytön mielessä joskus. Onko olemassa vain yksi kaava, joka määrittää kuka on kaunis? 

Minulla oli tänään ruma päivä. Silloin aina peiliin katsoessa säikähtää sitä, miltä näyttää. Tänään en ollut kaunis ainakaan omasta mielestäni. On niitäkin päiviä, kun tietää, että näyttää hyvältä. Silloin olen itsevarma ja voin miettiä muuta kuin muiden mielipiteitä minusta.

Minä pidän kauniina ystävällisiä ihmisiä. En tunne ainuttakaan rumaa mukavaa ihmistä. Se,miten muita kohtelee ja kuinka kaunis on sisältä, todella näkyy ulospäin. Hymy saa kenet tahansa hehkumaan. Itsevarmuus on paras asuste ja vaikein kantaa.  Se, että uskaltaa olla erillainen ja oma itsensä on kaunista. 

Median vaikutuksesta ulkonäköpaineisiin puhutaan jatkuvasti. Ei media tee kenestäkään kaunista me teemme. Ei media päätä olenko minä kaunis, vaan ne ihmiset joiden kanssa elän. Media saattaa yrittää manipuloida, mutta miksi olla heikko ja antaa toisten päättää mikä on kaunista. Nämä silmät ovat omiamme, eikä kukaan muu voi tietää, miltä maailma niillä näyttää.

Tässä olen minä. En tiedä olenko kaunis, mutta ainakin toivo joku päivä olevani.

Aito hymy

Hymyilen. Juuri nyt hymyilen. Tuntuu hassulta. En enää muistanut, miltä tuntuu hymyillä aidosti. Aito ja aivan oikea hymy tuntuu täyttäneen tämän huoneen. Naurahdan ääneen. Mitä tämä on? Normaalia? Tällaistako oli olla normaali iloinen ihminen? Ehkä. En muista enää.

Ystävä lähetti viestin. Siitä tämä hymy sai alkunsa. Hän pyysi viettämään tyttöjen iltaa. Hän pyysi valvomaan myöhään, juoruamaan, laittamaan ruokaa ja nauramaan. Se sai hymyn aikaan. Joku haluaa viettää aikaa kanssani ja vieläpä joku jonka kanssa minäkin haluan olla. En ole ollut yökylässä pitkään aikaan. Tai oikeastaan olen, mutta miesten luona ja aivan muusta syystä kuin juoruamassa. Jossain vaiheessa en suostunut nukkumaan muiden sängyissä. Lopetin sen "kevytkenkäisen" käyttäytymisen kokonaan. Mutta ensi perjantaina, menen rakkaalle ystävälleni yökylään. Odotan sitä enemmän, kuin pienet lapset joulupukkia.

Hymy on haihtunut. Se pieni ääni päässäni sanoo, etten saa olla iloinen. En ainakaan silloin, kun olen yksin. Miksi en saa? En tiedä sitäkään. Niin se vain on. En ole ansainnut sitä. Minulla ei ole siihen oikeutta. Onnellisuus on palkinto, enkä ole koskaan tehnyt mitään palkinnon arvoista. Taas yksi typerä kyynel valuu poskeani pitkin. Olen tainnut ansaita sen.

Mutta perjantaina, minä nauran. Nauran aitoa naurua ja hymyilen aitoa hymyä. Käsken sen pienen äänen haistaa vitut. Itken sitten lauantai iltana.

Uusi ulkoasu

 Blogin ulkoasu on muuttunut jo moneen kertaan. Nyt tuntuu, että sain tästä vihdoin itseni näköisen.

 

Kyllä osaan!

Kyllä mä oikeasti osaan. Väitän kuitenkin aina kaikille että en. Silloin kukaan ei aseta liian suuria odotuksia minuun. Silloin voin epäonnistua, eikä sitä tarvi enää jälkeenpäin selitellä. Teen usein asiat tahallaan hieman huonommin. On vain niin paljon helpompi olla se avuton ja tyhmä.

Osaan oikeasti laittaa ruokaa, leipoa, siivota, pestä pyykkiä, tiskata, kutoa, virkata, meikata, laittaa hiuksia, ommella ja paljon muuta. Ne ihmiset, jotka vähättelevät ja pitävät mua tyhmänä ei tiedäkään näitä asioita. He eivät itse välttämättä edes osaa tehdä tuota kaikkea. Mua inhottaa ihmiset, jotka kehuskelevat taidoillaan jatkuvasti. En halua olla kuten he ja siksi vähättelen osaamistani. Tiedän, ettei näin toimimalla päästä johtajiksi. En vain osaa päästä tavasta eroon. Haluaisin kyllä. Aina kun huomaan jonkun aliarvioivan älykkyyttäni, sisälläni kiehuu raivo. Nuissa tilanteissa esitän kuitenkin vielä entistäkin tyhmempää.

Osasin leipoa nämä muffinitkin aivan itse. Osasin muuttaa itse ohjetta. Miksi en osaa sanoa, että osaan?

One day baby we´ll be old

Oon tähän biisiin aivan riippuvainen. Tää ei välttämättä oo enää tervettä. En kuuntele kuin vain ja ainoastaan tätä. Nytkin tää on soinu jo kaks tuntia putkeen. Tää vaan yksinkertasesti on aivan mahtava biisi. Tuo videokin on upee. Hyvä fiilis ja pieni halu juhlia iskee.

Mekko, korut, kengät

 Nyt on kaikki hankittu vanhojentansseihin. Tässäpäs nyt kuvia mekosta, koruista ja kengistä.

Liian vahva liian pitkään

Olen vahva ihminen ja sellainen pomottaja tyyppi. Alistun kuitenkin muiden tahtoon, jos kyseessä on pieni asia, jolla ei oikeastaan ole suurta merkitystä. Viime aikoina minua on ruvenneet ihmetyttää ihmiset, jotka tekevät nuista pienistä asioista niin suuria.

Esim. Ruokapaikan suhteen ei voida tehdä kompromisseja. Jos koko lukuvuosi ollaan syöty paikoissa, missä nämä ihmiset haluavat, miksi en saa edes yhdellä kerralla päättää missä syödään? Kun sanon haluavani syödä muualla, he vastaavat:" No en syö sitten ollenkaan." Se on kiristämistä ja ikävää. Pahoitan aina mieleni. Hyväksyn saman tyyppiset tilanteet uudelleen ja uudelleen, koska välitän näistä ihmisistä paljon. Silti en ymmärrä, miten he voivat tehdä näin?

Minua on alkanut myös harmittaa se, että kun viimein uskaltaudun kertomaan jostain omasta ongelmasta, tämän "kuuntelijan" on todisteltava, että hänen ongelmansa ovat suurempia. Jätän asian sikseen. Jos he eivät voi auttaa edes yhdessä ongelmassa, miten voisin kertoa, että niitä on todellisuudessa vielä paljon lisää. Kukaan ei ole huomannut. Kukaan ei ole koskaan kysynyt.

"Mitä kuuluu?"
"Hyvää" (tekohymy ja kevyt naurahdus)
"No kiva"

Odotan sitä päivää, kun joku näkee lävitseni. Joku näyttää, että on valmis auttamaan.

"Mitä kuuluu?"
"Hyvää" (tekohymy ja kevyt naurahdus)
"Ei! Mä näen, että joku on huonosti. Kerro mulle. Mä kuuntelen ja haluan auttaa."

Nyt, juuri tällä hetkellä voimat ei oikeasti riittäisi kuuntelemaan muiden suruja. Oon niin rikki, enkä tiedä kauanko jaksan tätä enää. Eihän sitä kukaan ole huomannu. Koulussa pyöritän sitä iloisen tytön roolia, mutta kun olen kotona itken. Itken, että voin taas koulussa olla se onnellinen tyttö, jolla on kaikki aina hyvin. Se, että nauran, ei tarkoita, että olisin kunnossa. Kun sisällä on murtunut näin pahasti, pienet surut, pienet halkeamat sattuvat vain entistä enemmän.

Sukulaiset ovat auttaneet mua hakemaan apua. Toivottavasti saan pian viettää taas kokonaisen päivän ilman kyyneleitä. Se on hullua, että odotin näin kauan, että joku huomaisi. Rakas tätini sanoi: "Veera. Sun pitää hakee apua. Siitä ei oo koskaan haittaa." Se aukaisi silmäni. Kyseinen täti ei varmaan itsekkään tiedä, miten suuri merkitys nuilla lauseilla oli minulle. En todellakaan olisi uskaltanut oma-aloitteisesti tehdä asialle mitään.

On paljon asioita, jotka ovat liian vaikeita sanoa suoraan. Tänne pystyn ne kuitenkin kirjoittamaan. Täällä ei haittaa, vaikka kaikki näkisivät ne. Tämä on minun päiväkirjani. Kaikilla on lupa lukea sitä. Joku toinenkin miettii näitä samoja asioita juuri nyt.

Hei sinä joku siellä. Et ole yksin. Täällä yksi tyttö kirjoittaa kyyneleet poskilla tätä tekstiä. Mutta me selvitään. Ollaan selvittty tähänkin asti. Me ollaan niitä, jotka on ollu liian vahvoja liian pitkään.

Yksinäiset aamut

 Tänä aamuna tajusin, miten ihanaa on herätä yksin. Saa tuijottaa kattoa ajatuksissaan vaikka tunnteja. Minun ei tarvitse miettiä haiseeko hengitys. Hiukset saavat olla miten sattuu. Naama saa olla vaikka täynnä näppyjä. Saan katsoa ostoskanavaa, jos haluan ja saan eksyä siihen mielikuvitusmaailmaan, jossa omistan kaikki nuo turhaksi väitetyt tuotteet. Siinä maailmassa kaikki ovat aina onnellisia, kauniita ja rikkaita.

Näinä yksinäisinä aamuina saan meikata ja laittaa hiuksia niin pitkään kun haluan ja saan vaihdella vaatteita vain huvin vuoksi. Joskus pukeudun juhlamekkoon ja vietän aamuni kuin prinsessa. Aamupalalla saan syödä mitä haluan, eikä tarvi palvella ketään. Hoilaan rakkausballaadeja ja joidenkin vanhojen iskelmien kertosäkeistöjä. Tanssin villisti ja elän hetken elmäni musikaalissa. Se musikaali on usein surullinen. Surullisten laulujen sanat muistaa jostain syystä paremmin.

Huoneeni saa olla sotkuinen. Eiväthän muut sitä näe. Lakkaan varpaankynnet viisi kertaa, mutta mikään väri ei tunnu oikealta. Otan kynsilakan pois ja vedän jalkaan rikkinäiset sukkahousut. Katson täydellisten naisten kolmatta tuotantokautta. Joku on tappanut naisen ja repinyt tämän hampaat irti. Onneksi se on vain näyteltyä. Joku on puukottanut miestä kotikuntani ravintolan edessä. Se ei ole näyteltyä. Se on totta. Sairasta. Täällä on puukotettu ennenkin. Yksi puukottajista asui naapurissa. Pieni asuntovaunu saattaa olla vieläkin samalla paikalla, kuin silloinkin tai sitten ei. En ole tarkistanut asiaa.

Eksyn usein ajatuksiini. "Ajattelet liikaa." Miten joku voi ajatella liikaa? Eivätkö kaikki ajattelekkaan saman verran? En tiedä, mutta haluan ottaa siitä selvää. Riitelen Roosan kanssa turhista pikku asioista. Hän ottaa minusta kuvat tähän postaukseen. Lisään kuvat tänne. Kaikki ne ovat niin samanlaisia. Miksi ne eivät saisi olla? Onhan jokaisessa kuvassa sama ihminen. Minä. Miksi silmäni ovat niin surullisen näköiset? Miten huulet voivat hymyillä noin, mutta niistä huolimatta ilme viestii surua tai ehkä pelkoa?

Ymmärrän niitä, jotka harrastavat yhden illan juttuja. Saa nukahtaa jonkun kainaloon ja herätä aamulla aivan yksin. Miksi heidät aina tuomitaan ja miksi heille keksitään nimiä, jotka on tarkoitettu alentamaan ja loukkaamaan? Miksei nimiteltäisi myös niitä, jotka jättävät pizzansa reunat syömättä? Ottavathan hekin vain parhaat palat. Niin paljon kysymyksiä ja niin vähän ihmisiä, jotka ovat valmiita vastaamaan ja auttamaan minua.

Tänä aamuna tajusin, miten ihanaa on herätä yksin. Nyt ymmärrän, ettei yksinäisyys ole niin ihanaa näin iltaisin.

En osaa lukea ajatuksia

Miksi en osaa lukea ajatuksia? Tällä hetkellä en tiedä yhtään, mitä ihmiset musta aattelee. Miksi mun viestiin ei voi vastata ja miksi sanotaan, että haluaa nähä, jos ei sitte kuitenkaan piä yhteyttä.

Onko tää menny nyt niin, että minä joka aina juonittelen, olenkin joutunut juonitelun kohteeksi. Voinko kohta taas lisätä mun listalle uuden ihmisen, joka on potkinu mut pois elämästään.

Ehkä on parempi kuitenkin, etten lue ajatuksia. Olis liian raskasta kuulla kaikkien murheet ja salaisuudet. Mä en tarvi sellaisia tyyppejä mun elämään, joita ei kiinnosta mun kuulumiset yhtään.

Anteeksi taas tämä valittaminen. Kirjotin tän postauksen kännykällä, joten en tiiä yhtään miltä tää oikeesti näyttää.

Hyvä päivä

Miten pienet asiat ovatkaan tehneet mut iloiseksi tänään. Ostin karkkipussin ja sieltä löytyi vain kaksi hedelmäkarkkia. En ole koskaan tykännyt niistä ja mietin vain, että miten hyvä tuuri mulla kävikään. Aamulla käytiin Ainurin kanssa kahvilla. Syvällinen elämän pohdinta ja vanhojen hauskojen asioiden muisteleminen sai mut niin hyvälle tuulelle, että olen jaksanut hymyillä koko päivän. Tänään koulussa oli itsevarma olo. Hiukset ja meikki olivat harvinaisen hyvin. Vaatteet oli mukavat, mutta kuitenkin ihan tyylikkäät. Muistin ilmottautua uusintakokeisiin, vaikka yleensä unohdan sen. Ostin itselleni neljä uutta kynsilakkaa, enkä malta odottaa, että pääsen käyttämään niitä.

Silmäpeli söpön pojan kanssa kaupungilla piristi kummasti. Sain viestin vanhalta tutulta, josta en ole kuullut aikoihin. Kännykkään latasin uuden pelin ja se piristi linja-automatkaa kummasti. Täykkäreiden lemppari jakso ja karkkipussi ovat olleet loistava perjantain aloitus.

Illalla on tiedossa Ainurin synttärit, enkä malta oottaa ett pääsen antamaan ainakin omasta mielestä huipun lahjan. Hyvää seuraa, lisää herkkuja ja hauskoja hetkiä siis tiedossa. Tämä on ja tulee vielä olemaankin hyvä päivä. Miten pienistä asioista näin hyvät hetket onkaan tehty.

Ellie Goulding

Ihana ihana Ellie soi mun spotifyssä tälläkin hetkellä. Uusin levy Halcyon on aivan mahtava. Oon kuunnellu levyä sen ilmestymisestä asti, enkä vieläkään kyllästy ihaniin kappaleisiin. Biisien sanat on ihania ja niihin on helppo samaistua.
Tässpä nyt mun lemppari kappaleet kyseiseltä levyltä.

Kampauksen suunnittelua

Vanhojentanssit lähestyy ja kohta pitäs jo tietää millasen kampauksen haluan. Keräsin tähän kuvia kampauksista, joita voisin harkita.

Haluan hiukset:

• Auki
• Kiharalle
• Tuuheasti
• Timantteja
• Pysyvän kampauksen

 

Uusi alku

Nyt alkaa uusi vuosi ja uus vaihe mun elämässä. Niin moni asia on muuttunu niin lyhyessä ajassa. Meinaan koko ajan tippua tän mun elämän kyydistä. Mun uuden vuoden lupaus on, että alan paremmaksi ihmiseksi. Se on iso tavoite, mutta aion suoriutua siitä. Yritän olla mukavampi ja aion tutustua uusiin ihmisiin. Elämäntapojakin aion muuttaa parempaan suuntaan. Koulussa on pakkokin jo alkaa tsempata, koska tähän asti en oo osannu ottaa lukiota tosissani. Voisin opetella kokkaamaan muutakin ku nuudeleita. Siivoamisestakin voisin innostua enemmän.

Tästä se siis alkaa. Vuoden päästä nähdään, oonko onnistunu.  Värjäsin hiuksetki uuden alun kunniaksi. Näissä kuvissa hiusväri on tosin vielä se vanha. Sen huomaa tuosta järkyttävästä juurikasvusta.

Nyt jätän kaikki pahat asiat taakse ja aloitan puhtaalta pöydältä. Miksi turhaan haukkua ja puhua paskaa muista. Vaikka jotku on tehny mulle pahoja asioita, niin en aio alkaa kostamaan. Uskon sellaseen maan päälliseen  karmaan. Pahat asiat kostautuu jossain vaiheessa. Joo ehkä oon kattonu liikaa Disneyn elokuvia. Paha saa palkkansa ja mä aion pysyä hyvien puolella eläen onnellisena loppuun asti.

I`m a bitch?????