Siskoni mun

Se tietää mistä suutun. Se tietää mitä rakastan. Se tietää miksi itken. Se tietää miten lohduttaa. Se on mun paras ystävä. Se on Roosa. Rakas ihana Roosa, jota kukaan eikä mikään voi korvata.

 Roosa on siis mun kaksi vuotta nuorempi pikkusisko.  Me ollaan aina oltu kuin paita ja peppu (Roosa on tietty se peppu, koska mä en haluu olla se :DD ). Meillä on omat huonot vitsimme ja kahden hengen marttakerhomme kokoontuu joka ilta. Yhdessä me jaetaan ilot, surut, vaatteet, kynsilakat ja no oikeestaan listasta tulis liian pitkä, jos kaiken luettelisi.  Itse saan arvostella siskojani, mutta jos joku muu arvostelee suutun ja loukkaannun. (<-Sama sääntö pätee myös kouluun ja kotikuntaan Muhokseen).

Pienet enkelit (tai niin muille uskoteltiin)

Roosa on kiltti ja lämminsydäminen ihminen. Minä olen meistä se, joka  menee aukomaan päätä jos jompaa kumpaa meistä on loukattu. Roosa treenaa joka päivä ja minä istun koneella ja syön karkkia. Roosa lukee läksyt hyvin ja pärjää koulussa. Minä luotan enemmän karisman voimaan ja haluan uskoa, että se jotenkin auttaa menestymään elämässä. Meidän Rookkuli on sellainen kaikkien kaveri, enkä usko,että kenelläkään on siitä mitään pahaa sanottavaa. Minä taas ärsytän ihmisiä niin lahjakkaasti, että ansaitsisin siitä jo palkinnon.

peili + me = miljoona teinipeili-kuvaa

Kyllähn me riidelläänkin ja vieläpämelko usein. Kuitenkin aina tiedän, ettei meidän välejä voi rikkoa mikään pieni kina. Roosa saa aina nauramaan. Se on niin höpsö, eikä älyä asioita aina ihan heti. Siksi se on just niin ihana ja erilainen. Ihailen sitä, että joku jaksaa olla niin positiivinen. Roosa on juuri niitä ihmisiä, joista kaikkien pitäisi ottaa mallia. 

Mietittiin eilen taidekoulussa kenet otamme kaasoiksi. Minun ei tarvinut miettiä kauaa. Roosa on elänyt mun kanssa 15 vuotta ja tietää varmasti, mistä pidän. Jos joskus tosiaan tapahtuu sellainen ihme, että tämä tyttöö pääsee naimisiin, voin hyvillä mielin ottaa Roosan kaasoksi. Roosaa uskallan komennella bridezilla meiningillä.

Ylemmän kuvan alla mainittu yhtälö pätee tosiaan kaikenlaisiin peileihin.

En malta oottaa, että saadaan lähtä Roosan kanssa yhdessä juhimaan.  En jaksa oottaa sitä kun kyläillään toistemme luona ja käydään yhdessä teatterissa ( ja muissa asiallisten aikuisten ajanvietto paikoissa). Tai kyllä minä oikeasti jaksan. Jaksan, koska nytkin jokainen hetki rakkaan siskon kanssa on niin ihana. 

Monet ihmettelevät meidän läheisiä välejä. Sisarussuhde on elämän pisin ja siksi siihen kannattaa panostaa. Ne joilla ei ole siskkoa ei varmaan voi ymmärtää millaista se on. Oon huomannu monien olettavan, ettei läheisillä sisaruksilla ole muita ystäviä. Saattaahan se joillakin olla niin, mutta minulla ainaki on useita ihania ystäviä.

Näinkin hehkeitä ilman meikkiä.

Tämän kuvan tarinaa voi kysellä Roosalta. Liian outoa tänne kerrottavaksi.

Kirjoitin tän postauksen rennommalla ja enemmän puhekielisellä tyylillä, koska mun mielestä Roosasta ei kuulu kertoa liian asiallisesti ja tylsästi. Tämä postaus on kaikille niille joilla on ihana sisko ja niille joilla ei ole. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (ihana klisee) ja näissä kuvissa näkyy aika hyvin millainen kaksikko me ollaan.

(Tähän postaukseen varmaan kuuluisi lisätä Laura Närhen Siskoni -biisi, mutta inhoan sitä, joten se jää nyt pois.)

Musiikkimakumme on hyvin laaduas ja hienostunut.

Ja me ollaan muka samanlaisia?