Yhden tunteettoman tarina

 Nyt on tulossa taas vaihteeksi tällanen avautumis/valitus postaus.

Tunteet on aika perseestä. Silloin ku joku on ihastunu muhun, niin mä en tunne mitään sitä ihmistä kohtaan. Ja silloin ku mulla on tunteita, niin en saa koskaan vastakaikua niille. En voi ku ihailla ihmisiä, jotka on löytäny toisen, jonka kanssa niiden tunteet kohtaa. Tältä tytöltä se ei tuu varmaan koskaan onnistumaan.

Oonhan mä tietenki pari kertaa löytäny sellasen, joka tuntee mua kohtaan samoin kun mä sitä. Mutta sitten ne mun tunteet aina vaan yhtäkkiä loppuu. Ne vaan häviää johonki, eikä koskaan tuu takas.

Tunteeton, miksi sanaa käytetään kylmistä ja ilkeistä ihmisistä? Olenko mä sellainen, kun en kerran tunne mitään. Teen usein pahoja asioita muille ja ihmiset miettii, miten voi olla niin ilkeä. Jos ei ole tunteita toista kohtaan, ei tunne myöskään huonoa omatuntoa, jos tätä loukkaa. Alan kuulostaa joltain psykolta sarjamurhaajalta, mutta lupaan etten oo.

En osaa nimetä mun tunteitani. En mä tiedä oonko surullinen, masentunut, vihainen, ihastunut vai rakastunut. Ei tää oo aina ollu tällasta. Kyllä mä oon aina ennen tienny. Nyt mua itkettää, vaikkei kyyneleille oo mitään syytä. Luulenpa, että tää yks onnellinen ei oo nyt kovin onnellinen. Ärsyttävää, koska mäen tiedä mitä mun pitäs tehdä, että oisin ees vähä lähempänä sitä onnen tunnetta.

"Kuka keksi rakkauden?" Niinhän se Kaija K laulaa. Samaa olen minäki miettiny. En oo koskaan ollu rakastunu, mutta siltiki haluaisin lämästä sitä kunnolla kasvoille, joka sen on keksiny. Mikä järki tunteissa ees on? Miks ihmiset ei voi olla niinku jotku kärpäset ja lisääntyä sattumanvaraisten tyyppien kanssa ilman tunteita. Vai onko niillä kärpäsilläki tunteet?

Nyt aion kuunnella Scandinavian music groupia ja toivoa, että oon kohta taas onnellinen. Silloin ainakin tiedän, mikä tunne on kyseessä.

"moni laulu kertoi rakkaudesta
mutta usein portaikossa
pysähdyin pimeässä
aina askeleen jäljessä"

Scandinavian music group-Katu päättyy aurinkoon

Nämä postaukset on viimeaikoina ollu täynnä vaan kuvia minusta. Ehkä saan kohta otettua itse sen kameran käteen ja pääsen toteuttamaan mun luovuutta. Juttujenki taso on ollu vähä niin ja näin, mutta enköhän mä saa tän blogin vielä elvytettyä. Vaikka nyt oisin kirjoittanu mitä, niin saatan huomenna olla aivan eri mieltä. Sellainen mä vaan oon. Mun mieli saattaa muuttua, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että oon aina oikeessa. :D