Herkkis on ihminen, joka ottaa asiat henkilökohtaisesti. Hän haluaa olla kaikkien kaveri. Sitä on niin vaikea hyväksyä, ettei joku pidä minusta. Inhimillisiä virheitä en hyväksy itseltäni. Muut saavat kuitenkin tehdä ja sanoa kauheita asioita. Hymyilen heille, vaikka sisälläni kiljun raivosta. Jos minulle sanotaan jotain negatiivista, menetän uneni viikoiksi. Kun joku nauraa, ajattelen hänen nauravan minulle. Miksei hän nauraisi? Olenhan minä vähintään maailman rumin ja oudoin ihminen.
Kun kuumehouruissa kirjoitin postausta vanhojentansseista, menivät feta- ja mozarellasalaatit sekaisin. "Vittu! Se oli mozarellasalaattia." - Anonyymi.
En voinut sille mitään. Tiedänhän minä, että sana on vapaa tässä maassa. Mikä minua niin loukkasi? "Vittu"? Miksi? En osaa vastata. Se oli ensimmäinen kommentti, jossa tuo sana esiintyy. Blogia kirjoittaessa olen kovan arvostelun kohteena, mutta niin olen joka päivä kadulla kävellessänikin. Aina löytyy ihminen, joka vihaa ja pitää minua rumana. En vain ole vielä oppinut hyväksymään maailman julmuutta.
Sellainen minusta on tullut. Herkkis. Sellaisiako tämä maailma kaipaa lisää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti