Maha kasvaa, mutta siltikin kaikki tuntuu epätodelliselta. Pieni mieleni ei voi käsittää, että pian tästä kahden hengen tiimistä tulee kolmen hengen perhe. En tunne vielä vauvan liikkeitä ja siksi mikään ei tunnu muuttuneen. Elän samanlaista elämää kuin ennenkin, mutta syön vähän terveelisemmin enkä enää juo ja polta. Kuitenkaan mikään ei ole enää kuin ennen.
Yritän saada itseni ymmärtämään tämän kaiken. Alan miettiä pientä, joka kasvaa sisälläni. Miltä hän näyttää? Millainen tyyppi hän on? Osaanko olla hyvä äiti tai edes pelkkä äiti? Enhän minä tiedä mitään vauvoista. En osaa edes vaihtaa vaippaa. Pelottaa hurjasti. Maailmassakin on niin paljon asioita pielessä, olenko siis itsekäs kun hankin lapsen kaiken kaaoksen keskelle. On kurjaa, etten voi poistaa kaikkia maailman epäkohtia lapseni elämästä. Rakkautta ja empatiaa minulla sentään riittää, jospa niillä pääsisi edes alkuun.
Kyllä teistä tulee hyvät vanhemmat :) ei kukaan oo valmis heti, vanhemmiksi kasvetaan lapsen myötä. Laitahan kuvaa masusta kunhan alkaa erottua ^^
VastaaPoistaToivottavasti näin tosiaan on. Masusta on tullu otettua aivan liian vähän kuvia. Ihan harmittaa, ettei silloin aluksi tajunnu kuvailla. Olis nimittäin myöhemmin mukava muistella, mitä tahtia se kasvoikaan.
PoistaVaikutat ainakin sellaiselta ihmiseltä, ettei sinusta huonoa äitiä saa, vaikka en sinua tunnekaan. Vielähän sitä ehtii ottaa kuvia. Nykytilannetta kun vertaat myöhemmin raskauden loppuvaiheeseen, niin taatusti huomaa eron :)
VastaaPoistaIhana kuulla! Nyt vois alkaa kuvaileen ainakin viikottain.
Poista<3
VastaaPoista<3
Poista