lauantai 2. helmikuuta 2013

Miksi kyyneleet?


Kyyneleitä.
        Paljon kyyneleitä. 
                           Taas itken.
 Tämä alkaa olla jo järjetöntä. Ennen vuotta 2013 en itkenyt lähes koskaan. Olin sellainen, joka vain kivettyi, kun kuului itkeä. Tänään itku on erillainen ja kyyneleet tuntuvat vähemmän suolaisilta. En tiedä olenko onnellinen vai todella surullinen. Pysähdyn miettimään, miltä minusta tuntuu. Tunnen vain hämmästyksen. Miten ihminen ei tunnista omaa tunnettaan? Miten en tiedä itkenkö surun- vai ilonkyyneleitä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti