"Tuntekaa tuuli!" Juoksemme ympyrää pienessä liikuntasalissa. "Saakaa energia musiikista!" Heiluttelemme käsiämme ja yritämme saada askeleet osumaan musiikin rytmiin. Mietin, mitä joku tuntematon ajattelisi, jos nyt näkisi meidät. Kuusi meikitöntä tyttöä ja kolme yhtä meikitönta poikaa. Sukat luistavat salin lattialla. Meinaan horjahtaa joka askeleella. Vaivun kai jonkinlaiseen transsiin. Alan tosiaan tuntemaan tuulenvireen kasvoilla.
Tuulenvire ei tunnu enää. Istumme ja mietimme uutta näytelmäämme. Tästä tulee jotain merkittävää. Siltä se tuntuu nyt ja on tuntunut jokaisen edellisenkin näytelmän kohdalla. Paljon naurua. Ideoita, joita ei kukaan muu keksisi. Tyhmiä sisäpiirijuttuja.
Me olemme ryhmä. Nuorisoteatteri. Tässä ryhmässä kaikki ovat niin erilaisia ja silti me kerta toisensa jälkeen palaamme yhteen. Näiden ihmisten kanssa voin olla ilman meikkiä ja pitää jalassani legginsejä, joissa on takareiden kohdalla reikä. Olemme itkeneet ja nauraneet monet kerrat. Uskallamme tehdä mitä vain toistemme nähden. Se on niin ihmeellistä, että ryhmämme on täynnä niin lahjakkaita ihmisiä.
Taas kerran haluamme parantaa maailmaa teatterin avulla. Kevät tulee olemaan harjoituksia täynnä, mutta olen varma, että se on sen arvoista.
 |
| Mitä näissä kuvissa tapahtuu?? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti