Blogi muuttaa

http://www.lily.fi/blogit/yhden-onnellisen-tarina

Yllä olevassa osoitteessa jatketaan samaan tyyliin, mutta aktiivisempina. Tavataan siis siellä!

Ajatuksia äitiyspakkauksesta

Uusi äitiyspakkaus julkaistiin ja minä ainakin tykkään! Yks keltainen hirvitys oli matkaan eksynyt, mutta muuten oikein mukiin meneviä pikku vaatteita. Toki, jos itse pakkauksen suunnittelisin se näyttäisi aivan toisenlaiselta. Olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen siihen, että suomessa meille tarjotaan noin kattava paketti. Varsinkin meille esikoista odottaville äitiyspakkaus on loistava, koska kaikki tarvittava täytyy hankkia, eikä mitään löydy ennestään.

Tiedetään... Ei tuo mikään lahja ole, vaan verorahoilla hankittu. Tätä osa jaksaa keskustelupalstoilla toitottaa. Kyllä ne maksavat veroja ruotsissakin, mutta siellä ei äitiyspakkauksia siitä huolimatta jaeta. Olen todella tyytyväinen, että suomessa osa verorahoista on päätetty käyttää näin ihanaan ja hyödylliseen asiaan. Toki saa mielipiteen kertoa siellä vauvasivuilla , mutta hyvän maun rajoissa. Meille tuleville mammoille on myös annettu vaihtoehdoksi valita raha, jos pakkaus ei miellytä. Onko niillä bodyn kuoseillakaan loppujen lopuksi niin väliä. Vauva ei välitä siitä, minkä värinen asu on päällä. Tärkeämpää on, että ei tule kylmä tai vilu. Aion siis pukea omalle lapselle myös sen keltaisen hirvittävän potkuhousupuvun.

Ihana ja ihan kauhee raskausmaha

Siihen se yhtäkkiä ilmestyi ja on kasvanut kasvamistaan. Aluksi en todellakaan ollut sinut pyöristyneen keskivartalon kanssa. Olen aina ollut kropaltani suht sopusuhtainen joka kohdasta, sellainen sopivasti lihava. Olo oli samanlainen, kuin olisin joutunut jonkun toisen kehoon. Vaatteet eivät istuneet samalla tavalla ja tunsin oloni suoraan sanottuna järkyttävän rumaksi. Maha ei vielä ollut sellainen raskausmahaksi tunnistettava ja näytinkin liian hyvin syöneeltä. Kaiken epävarmuuden uutta kehoani kohtaan kruunasi jonkun miehen kommentti kaverilleen: "Aika hyvä, mutta kato miten iso maha sillä on". Argh.... Silloin teki mieli kääntyä ja huutaa, että olen raskaana senkin tampio!

Nyt alan jo tottua tähän uuteen olomuotoon. Enään ei ole ruma olo ja rakastan sitä, kun masuani kehutaan ihanaksi. Olen saanut muutenkin raskaudesta paljon hyviä kommentteja. Pelkäsin aluksi, että ikäni takia joutuisin puolustelemaan itseäni ja kohtaamaan paljon paheksuntaa, mutta yllätyksekseni niin ei ole käynyt kertaakaan.

Tällä hetkellä menossa on rv 18+4

:D

Tulevan äidin mietiskelyä

Maha kasvaa, mutta siltikin kaikki tuntuu epätodelliselta. Pieni mieleni ei voi käsittää, että pian tästä kahden hengen tiimistä tulee kolmen hengen perhe. En tunne vielä vauvan liikkeitä ja siksi mikään ei tunnu muuttuneen. Elän samanlaista elämää kuin ennenkin, mutta syön vähän terveelisemmin enkä enää juo ja polta. Kuitenkaan mikään ei ole enää kuin ennen.

Yritän saada itseni ymmärtämään tämän kaiken. Alan miettiä pientä, joka kasvaa sisälläni. Miltä hän näyttää? Millainen tyyppi hän on? Osaanko olla hyvä äiti tai edes pelkkä äiti? Enhän minä tiedä mitään vauvoista. En osaa edes vaihtaa vaippaa. Pelottaa hurjasti. Maailmassakin on niin paljon asioita pielessä, olenko siis itsekäs kun hankin lapsen kaiken kaaoksen keskelle. On kurjaa, etten voi poistaa kaikkia maailman epäkohtia lapseni elämästä. Rakkautta ja empatiaa minulla sentään riittää, jospa niillä pääsisi edes alkuun.

Onnen omistaja

Onni on sellainen juttu, että sen kerran löydyttyä sitä ei kannata hukata. Helposti se kuulemma hukkuu jonnekkin kiireisten päivien ja stressaavan arjen sekaan. Olen itse geeneiltäni taipuvainen onnen hukkaamiseen. Olen perinyt taidon huomata asioista niiden huonot ja vaaralliset puolet, unohtaen hyvät ominaisuudet kokonaan. Mutta minäpä en päästä onneani minnekkään, vaan roikun siinä kynsin ja hampain! Vaikka perimäni kuinka käskee minua keskittymään negatiivisuuteen, minä päättäväisesti hymyilen ja olen kuuntelematta. Olen monta monituista vuotta ollut onnen hukkaaja, mutta nyt olen löytänyt onnelleni hyvän säilytyspaikan, jossa muistan sitä pitää ja jossa se aina on tallessa.

Alkuraskaus

Raskaus ei ole ollut tähän mennessä ollenkaan sitä, mitä televisiosarjat antavat ymmärtää. Tiedän, että olemme kaikki yksilöitä ja jokaisen raskaus on erilainen. Omat kokemukseni alkuraskaudesta ovat kamalat. Pienen ihmisen kasvattaminen masussa on paljon rankempaa mitä luulin.

Kun vauva kiinnittyy kohtuun, se todellakin tuntui. Vaikka silloin en ollut tietoinen, mitä sisälläni tapahtuu, kummallinen mahakipu herätti ihmetystä. Tunne muistutti kovasti kuukautiskipua, mutta oli huomattavasti voimakkaampaa. Kipu ei ollut sietämätöntä, mutta epämiellyttävää. Tämä jatkui muutaman päivän ja luulin kuukautisten alkavan. Kipu loppui, mutta menkkoja ei kuulunut.

Raskaustestin tein, kun olin rv 6, eli melko myöhään. Viikko sen jälkeen alkoi pahoinvointi, joka jatkui aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Itkin ja makasin sohvalla kamalan olon kourissa. Sosiaalista elämää ei sinä aikana ollut, sillä jaksaminen riitti hädin tuskin vessassa käymiseen. Aivan kuin olisin kärsinyt maailman kamalinta krapulaa kuukauden. Kaikki hajut oksettivat ja sen vuoksi esimerkiksi kaupassa käynti muuttui erityisen epämiellyttäväksi. Aina siellä oli joku liikaa hajusteita laittanut mies tai piereskelevä lapsi. Joonaskin joutui heittämään yhden suihkugeelin roskiin sen järkyttävän hajun vuoksi. Onneksi pahoinvointi loppui rv 13 ja elämä on alkanut tuntua taas siedettävältä. Kaikki haisee mielestäni edelleen pahalta, mutta enää hajut eivät okseta. Nyt voin jopa sanoa nauttivani raskaudesta.

Tällä hetkellä olo on mitä mainioin, vaikka liitoskivut vaivaavat. Itseasiassa pidän siitä, että tunnen jotain tapahtuvan kehossani. Vieläkin on epäuskoinen olo, että meistä on tosiaan tulossa perhe. Tarvitsen konkreettista muistutusta, jotta muistan kantavani mahassa pientä ihmettä. En malta odottaa liikkeiden tuntemista ja mahan pyöristymistä. Nyt näytän siltä, kuin olisin lihonut vatsasta, vaikka todellisuudessa paino on tippunut 3kg.

Onneksi olen nyt raskauden mukavimmassa vaiheessa. Pakko sanoa, että aion tuon kamalan alkuraskauden takia pitää pitkän tauon ennenkuin edes harkitsen ryhtyväni uudelleen tähän hommaan. Nyt aion vain hehkua ja kyllästyttää kaikki tällä vauvahöpötyksellä.

Ai mitä kuuluu?

"Mitä kuuluu?"
"Ei kai tässä. Kotona ollu ja mää oon raskaana."
Noin keskustelut ovat yleensä viimeaikoina alkaneet.
Kai sen uskaltaa jo täälläkin kertoa. Suurin osa on jo varmaan arvannut tai kuullut jostain, että meille on kesällä tulossa vauva!

Kaikki ovat ottaneet asian hyvin ja kyllä tämä melkoisen odotettu baby on. Tuleva pikku täti ei meinaa käsittää, miksi vauva ei voi syntyä jo nyt. Aivan yhtä hyvin se voisi kuulemma kasvaa mahan ulkopuolellakin, ettei joutuisi sinne kesään asti odottamaan. Kakkavaipan lupasivat tulevat pikku tädit myös vaihtaa, mutta sitten tajusivat, että kakkahan on aika ällöttävä juttu ja lupaus vaihtuikin sadaksi pissavaipaksi. Itselleni sata vaipanvaihtoa vähemmän kuulostaa hyvältä, oli sisältö mikä tahansa. Kun kaikki kolme pikkusiskoani saivat kuulla vauvauutiset, oli vastaanotto melko koominen. Nuorin (Alma) itki aivan valtoimenaan onnenkyyneleitä. Pian minä ja toiseksi nuorin sisko (Ella) itkimme myös ja Roosa nauroi. Siinä sitä sitten märistiin onnesta, ettei saatu edes sanaa suusta.

Ilolla odotan, mutta kieltämättä myös jännittää. Olen huolissani, miten saan suojeltua tätä nyt jo käsittämättömän rakasta pientä. Olen rukoillut tämän raskauden aikana enemmän kuin koskaan. Elämä pyöriikin nyt vauvajuttujen opettelemisen ympärillä ja tulen vielä kyllästyttämään kaikki läheiset puhumalla vain tästä. Tulisit jo kesä ja kakkavaippaset! En malta odottaa.

Tulevaisuus täynnä uusia haasteita

Odotan innolla ja jännityksellä tulevaa. En aio tehdä uudenvuoden lupauksia, sillä tulevaisuus on täynnä uusia asioita, joista selviäminen on varmasti haastavaa ilman lisävaatimuksiakin. Olo on juuri nyt epätodellinen. On vaikea käsittää suuria uutisia, vaikka ne itsestään jatkuvasti ilmoittavat. 

Murehdin ihan kaikkea ja aivan turhaan. Tiedän, että asioiden on tapana mennä hyvin, mutta pieni mörkö menneisyydestä ei vieläkään anna minun ajatella niin. Huomaan kuitenkin muuttuneeni jo nyt hieman varmemmaksi. Muutos tulee tapahtumaan elämässä, mutta myös minussa ja hyvä niin. Vihdoin aikuistun tai vähintäänkin vahvistun. 

Joulu ja stressi

Anteeksi tää mun blogin postaus tahti! Hiljaiselolle on omat syynsä, jotka saatte kuulla myöhemmin. 

Joulu alkaa painaa päälle, enkä ole vielä saanut hankittua kaikkia lahjoja. Joku varmaan pudistelee päätä ja miettii, että hyvinhän tässä on aikaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että hyvin suunniteltua lahjaa on todella vaikea löytää, kun kauppojen hyllyt ammottaa tyhjyyttä jo nyt. Luulin, että tänä jouluna olisin hyvissä ajoin, mutta aika tuntuu kuluvan pika pika vauhtia. Tsemppiä vaan muillekkin matti ja martta myöhäisille!

Tästä joulusta tulee hirmu kiireinen, koska pitää ehtiä poiketa siellä sun täällä. Olen "vähän" stressaantunut, kun tiedossa on sellainen hullunmylly. Onneksi aina voi juoda hiukan vanilija colaa viinilasista. 

Pysykää kuulolla ja muistakaa, ettei sitä suklaakalenteria saa syödä etukäteen!

Unelmia etsimään

Syön, käyn töissä, syön uudelleen ja menen nukkumaan. Päivät toistavat itseään. Minulla on ihana mies, koti ja unelmieni työ. Kaikesta huolimatta päähäni tuppautuu välillä ajatus, että tässäkö tämä nyt on. Samaa aina vaan uudelleen ja uudelleen. Kaipaan jatkuvasti jotain uutta, mutta en enää oikein keksi, mikä olisi uusi unelma. Kaikki mistä nyt salaa haaveilen tuntuu kaukaiselta, jopa täysin utopiselta.

Kaikki on hyvin. En valehtele, enkä halua valittaa. Silti tuntuu, että jokin puuttuu. "Ja joku toinen varmaan tahtois olla tässä mun tilalla", laulaa Jenni. Tuntuu väärältä ajatella näin, mutta omia ajatuksia on vaikea kesyttää.

En vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa. Luulen, että sitä se onni on. Pelkään kuitenkin jämähtäväni liian nuorena, siitä ajatukset kai johtuvat. 

Nyt alkaa unelman etsiminen. Jossain tuolla on asia, jonka vielä haluan saavuttaa ja jonka eteen olen valmis paiskimaan töitä. 

Yksin uudessa kaupungissa

Istun bussissa sateisena ja synkkänä iltana. Kuulokkeet ovat taas jääneet kotiin ja ikkunasta näkyy vain oma heijastus. Takana istuu kaksi naista, jotka keskustelevat äänekkäästi. Aluksi se ärsyttää minua, mutta tylsyyttäni alan kuunnella keskustelua. 

"Tiedätkö sen tunteen, kun on yksin uudessa kaupungissa. Se on sekoitus pelkoa, seikkailua, uutuuden tunnetta, yksinäisyyttä ja ylpeyttä siitä että pärjää. Se on aivan mahtava tunne." En en tiedä. En ole oikeastaan koskaan ollut missään yksin. Suurissa ja uusissa kaupungeissa joku on aina ollut mukanani. 

Olen ollut hirvittävän yksinäinen, mutta harvoin yksin. Yksinäisyyden tunne on kai tullut siitä, ettei kukaan ole tuntunut ymmärtävän. 

Ehkä tuo naisen selittämä erikoinen tunne saa ihmiset tuntemaan itsensä aikuisiksi. En tunne itseäni aikuiseksi, koska en usko pärjääväni yksin. Toisaalta en halua ikinä siihen tilanteeseen, että joutuisin tosiaan pärjäämään ihan yksikseen. Luulen, että tuo tunne jää minulta kokonaan kokematta. 

Geelikynnet

Tässä minun ensimmäiset geelikynnet ikinä. Hurjan hienot näistä tuli. Sain siirrettyä omat ideat yllättävän hyvin näiden kynsien tekijälle ja voin sanoo, että nämä ovat juuri minun näköiset. Halusin tietenkin blingiä ja tuollaisen terävän muodon, koska omasta mielestäni leveät kynnet saavat käden näyttämään suurilta. Omat käteni ovat jotenkin miehekkäät, tai olivat.  Nyt ei voi kuin hymyillä loistavalle lopputulokselle. 

Perjantai

Perjantai on varmaankin maailman ahdistavin päivä. Viikonloppu alkaa ja kuuluisi tehdä jotain arjesta poikkeavaa. Itseä ei huvita yhtään lähtä ulos tai ylipäätään edes nousta sohvalta.

Selaan facebookista ihmisten aloittelukuvia ja tunnen syyllisyyttä. Tiedän, naurettavaa. Perjantaisin tulee aina olo, että joku pitää elämääni varmaan surkean tylsänä, kun makaan viikonloput sohvalla syöden. En tosin haluaisi viettää tätäkään perjantaita mitenkään muuten. Haluaisin syyttää yhteiskuntaa, tai jotain muuta vastaavaa, perjantai ahdistuksestani, mutta vika taitaa jälleen kerran löytyä omien hörökorvien välistä. Päivittäisivätpä ihmiset perjantaisin kuvia, jossa makaavat sohvalla liian iso likainen t-paita päällä. Mukavaa perjantaita kaikille!

En ole ajatellut sinua enää vuoteen

Harvoin mietin missä menet, miten kahvisi keität tai mitä ylipäätään nykyään teet. Harvoin mietin oletko töissä vai valvotko yksin pitkiä öitä. Toisaalta miksi sitä pitäisi miettiäkkään?

Shoppailuvimma

En osaa käyttää rahaa. Heti kun saan palkan tuhlaan sen kaikkeen muka niin tarpeelliseen. Onneksi ja onnettomuudeksi alennusmyynnit ovat vallanneet joka kaupan. Järjetön shoppailuvimma on saanu mut pauloihin ja en edes halua tietää kuinka vähissä rahat tililläni ovat.

Tässä kuussa olen ostanut:

4x kengät (Ne nyt on ihan kulutustavaraa hei! Vähä niinku vessapaperi.)

1x shortsit (Se printti oli niin vastustamaton!)

7x paitoja (Nyt on soijakausi, joten pitää olla vaihtovaraa)

1x hiustenpidennykset ( Kattokaa nyt näitä nykyisiä kakkakökkökutreja. Tarvin uudet)

6x kosmetiikkakrääsää ( Oon oikeesti kauhee monsteri. Sitä ei peitetä ihan helposti!)

2x takkeja (Joo nyt on helteet, MUTTA Suomen kesä on lyhyt.)

38x koruja ( Oon hei korumyyjä ja vieläpä niin hyvä, että saan itelleki myytyä.)

14x hiuskoristeita ( Kohta mulla uus pitkä reuhka, johon niitä voin käyttää.)

1x laukku (Pitää tää kaikki tavara saada jollain kuljetettua paikasta A paikkaan B.)

2x hameita (Hame päällä ei tiedät kyllä mikä hikoa.)

Apua! Mut pitää lähettää johonki, mistä saan apua tähän shoppaushulluuteen!

Poikakaverin mielestä meijän eteinen näyttää kenkäkaupalta, vaikka esillä on vaan joku 10% mun kengistä.

Nuo koruthan käy ihan sisustuselementistäki! Vähän naisen kosketusta tähän läävään.

Sotkua

Kerrostalon vieressä kasvavat kukat tuoksuvat purkalta. Putkiremontti on jatkunut jo monta kuukautta ja aamuisin on vesikatkoja. Unohdan ne aina ja kiljun pahalle melulle, jota hana päästää. Aurinko paistaa suoraan sisään. Käännän sälekaihtimia joka suuntaan, mutta aina valoa pääsee saman verran sisään. Pienen yksiön toinen asukki on viritellyt viltin verhoksi. 

Ranskalaisenparvekkeen ovi hajosi toissayönä. Hyvä niin. Viileässä on helpompi nukkua. Lakanat tuoksuvat unelle, onnelle ja hieman hielle. Vesilasi odottaa sängyn vieressä, että se taas täytetään yöksi.

Jääkaappissa on vain olutta ja tiskiallas pursuaa tiskejä, joihin alkaa varmaan pian muodostua oma eliökunta. Lattia on täynnä vaatteita ja mainoksia. Yleensä selaamme kaikki mainokset läpi toisen asukin kanssa, mutta meillä ei ole nyt sille aikaa.

Tämmöistä tämä elämä on. En valita sotkusta tai kuumuudesta. Vaikka kaikki ehkä kuulostaa kamalalta, elämä on aika ihanaa. Sotku ja sekamelska on lopulta ihan kiva, kun osaa asennoitua oikein.

Lässytystä

Se on niin äksy nykyään. Käy töissä ja tulee kotiin väsyneenä ja nälkäisenä. Sitä ärsyttää, kun en siivoa. Silti se pussaa, halaa ja silittää, vaikka tiedän sen olevan ihan loppu. Se lohduttaa, kun itken ja lupaa olla aina vierellä. 

Me katsotaan sormuksia yhdessä näyteikkunoista. Vielä niitä ei osteta, eikä ensi kuussakaan. Mikä kiire on, kun on loppuelämä aikaa? Parasta on, että se haluaa mun kanssa naimisiin ja lapsia. Me halutaan yhteinen loppuelämä. 

Meidän tulevaisuus on sellainen, että kun väsyttää ja ärsyttää, silti pussataan ja halataan. Kun toinen on iltavuorossa, valvotaan, vaikka itse on herätty aamuvuoroon. Ennemmin ollaan väsyneitä ja yhdessä, kuin pirteitä ja erikseen. Meidän tulevaisuus on ihana. Aivan yhtä ihana, kuin nykyinenkin elämä.  Me ei riidellä koskaan. Halaillaan vaan ja katsotaan huonoja tosi-tv ohjelmia. 

Hassua, miten voi löytää itselle täydellisen toisen puoliskon. Sellaisen, josta en voi olla lässyttämättä. On ihanaa, kun sen katseesta näkee, että se välittää musta yhtä paljon ku minä siitä. En voi itselleni mitään. Vaikka ollaan oltu yhdessä yli 9kk, olen vieläkin aivan rakkauspäissäni. Lässyn lää... Ihanaa kesää sinulle siellä.

Sekamelska

Olen yksin kotona. Parvekkeen oven takaa avautuu maisema, jota ikävöin kummalla tavalla jo etukäteen. Aurinko laskee ja ihmiset nauravat pubin terassilla. Nosturit seisovat paikoillaan omalla erikoisella tavallaan kauniina ja samalla karuina.

Hassua, miten joku toinen on ottanut minut yksiöönsä ja antaa pitää sitä kotina.  Rakastan ja vihaan näitä hetkiä yksin. Odotan ja odotan, enkä tiedä mitä tehdä, mutta samalla nautin maisemasta ja tunnelmasta. Tupakka maistuu paremmalta viinilasillisen jälkeen ja minua ihan itkettää. Itken onnesta tai ehkä siitä, että saatan menettää kaiken sen joskus. 

Onni on jotain niin upeaa, etten osaa vielä elää sen kanssa. Olen ollut niin kauan onneton, että surusta tuli arkeni. Mieli on levoton, sillä se ei vielä ole tottunut ihanaan elämään. 

Missään jutuissani ei ole järkeä tai punaista lankaa. Ei haittaa. Millään ei ole väliä ja kaikella on kuitenkin merkitys. Monimutkaista, mutta miksi. Solmin kaiken sekamelskaksi ajatuksissani aivan turhaan. Yksin on hyvä ja yksin on kamalaa. Yksin ollessa muistaa, että onni on särkyvämpää kuin ohuin lasi. Nyt lopetan turhan ajatusten mutkistelun ja otan toisen lasin viiniä, ehkä sen jälkeen jo unohdan ja nautin.

Lupaa, ettet lähde mihinkään

Ihmetyttää, miten mahtavan miehen vierestä joka aamu herään. En tiennyt, että voisin löytää itselleni nuin sopivan kumppanin. Hassua puhua jonkun kanssa lapsista, häistä ja vanhuudesta todella uskoen, että tämä on nyt se jonka kanssa saan kaikki nuo merkittävät asiat kokea. Ei mulla muuta. Ihana aamu. 

Teknologian vaikeus

Olen aivan surkea käyttämään tietokoneita ja muuta teknologiaa. Sainpas taas kerran eilen tai tavallaan toissäpäivänä huomata, että välillä olisi hyvä osatä käyttää puhelimen sovelluksia.

Ärsyttää. Olen nyt elänyt rakkaan puhelimeni kanssa 1,5 vuotta ihanaa yhteiselämää. Alku oli vaikeaa. En millään meinannut oppia, miten tämä laite toimii. Vihdoin muutama päivä sitten minulle tuli sellainen olo, että nyt olen oppinut käyttämään kännykkääni. Päätin sitten sen kunniaksi päivittää kännykän ja kaikki sovellukset ensimmäistä kertaa. Minulla ei ole mitään hajua, miten tätä päivitettyä versiota oikein ajetaan. Eikun lähtöruutuun. 

Myös facebook päivittyi ja oli ihan erilainen kuin ennen. Etusivulle tuli ehdotuksia "ihmiset, jotka saatat tuntea". Minäpä sitten päätin selata tämän uuden erikoisen ehdotuslistan läpi. En kuitenkaan tajunnut, että selatessani painoin samalla "lisää kaveriksi" -painiketta uudelleen ja uudelleen. Yhtäkkiä joku täysin tuntematon henkilö hyväksyy kaveripyyntöni, jota en siis siinä vaiheessa tiennyt lähettäneeni. Sama toistui ja alkoi epäilyttää. Onneksi kerkesin käydä poistamassa äkkiä loput kaveripyynnöt. Pyyntöjen kohteiksi oli joutunut ainakin Muhokselle tullut vaihtari, poikaystävän ex, isän työkaveri ja monia täysin tuntemattomia. Kyllä hävetti! 

No... Näitä sattuu ja virheistä oppii. Tästä eteenpäin käytän somea tarkemmin.