Onni on sellainen juttu, että sen kerran löydyttyä sitä ei kannata hukata. Helposti se kuulemma hukkuu jonnekkin kiireisten päivien ja stressaavan arjen sekaan. Olen itse geeneiltäni taipuvainen onnen hukkaamiseen. Olen perinyt taidon huomata asioista niiden huonot ja vaaralliset puolet, unohtaen hyvät ominaisuudet kokonaan. Mutta minäpä en päästä onneani minnekkään, vaan roikun siinä kynsin ja hampain! Vaikka perimäni kuinka käskee minua keskittymään negatiivisuuteen, minä päättäväisesti hymyilen ja olen kuuntelematta. Olen monta monituista vuotta ollut onnen hukkaaja, mutta nyt olen löytänyt onnelleni hyvän säilytyspaikan, jossa muistan sitä pitää ja jossa se aina on tallessa.
Sulla on hienoja ajatuksia aina. Ja sun teksti on niin sanarikasta, että sitä on tosi miellyttävä lukea! :)
VastaaPoistaKylläpä lämmitit mieltä! :) Nyt hymyilyttää.
Poista