Sotkua

Kerrostalon vieressä kasvavat kukat tuoksuvat purkalta. Putkiremontti on jatkunut jo monta kuukautta ja aamuisin on vesikatkoja. Unohdan ne aina ja kiljun pahalle melulle, jota hana päästää. Aurinko paistaa suoraan sisään. Käännän sälekaihtimia joka suuntaan, mutta aina valoa pääsee saman verran sisään. Pienen yksiön toinen asukki on viritellyt viltin verhoksi. 

Ranskalaisenparvekkeen ovi hajosi toissayönä. Hyvä niin. Viileässä on helpompi nukkua. Lakanat tuoksuvat unelle, onnelle ja hieman hielle. Vesilasi odottaa sängyn vieressä, että se taas täytetään yöksi.

Jääkaappissa on vain olutta ja tiskiallas pursuaa tiskejä, joihin alkaa varmaan pian muodostua oma eliökunta. Lattia on täynnä vaatteita ja mainoksia. Yleensä selaamme kaikki mainokset läpi toisen asukin kanssa, mutta meillä ei ole nyt sille aikaa.

Tämmöistä tämä elämä on. En valita sotkusta tai kuumuudesta. Vaikka kaikki ehkä kuulostaa kamalalta, elämä on aika ihanaa. Sotku ja sekamelska on lopulta ihan kiva, kun osaa asennoitua oikein.