Hyviä hetkiä on nykyään niin vähän. Harvoin jaksan nähdä iloisia asioita ja olla stressaamatta. Olen aloittanut terapian ja hyviä hetkiä on ollut vähän enemmän. Tässä postauksessa on kuvia hyvästä hetkestä. Sain terapiassa tehtäväksi ottaa kuvia kauniista asioista ja viettää hyviä hetkiä. Tehtävät ovat olleet yllättävän vaikeita toteuttaa. Tuntuu, että joka puolelta tulee lisää surullisia asioita. Kaikkialla ilkeitä ihmisiä, jotka vihaavat minua tai muuten vain halveksivat. Sattuu helvetisti. Pelottaa vielä enemmän. Minulla on aina väärät vaatteet. Olen aina liian lihava ja ruma. Olen kaikkea liikaa ja kuitenkaan en ole yhtään mitään. Nolla. Turha ja tarpeeton. Kukaan ei kaipaa. Ketään ei kiinnosta.
Minun piti kirjoittaa, miten olen alkanut taas näkemään vähän valoa elämässäni. Enpäs kirjoittanutkaan. Eihän se ole totta. Minulla on niin vähän syitä olla iloinen. Syitä kuitenkin on. En ole ottanut vielä yhtään kuvaa. Olen monesti mennyt ulos ja yrittänyt löytää jotain kaunista. Ei löydy. Etsin. En löydä.
Minulla on niin paha mieli. Ranteessa pahoja jälkiä. Unohdan usein peittää ne. Osa minua. Miksi en kertoisi täällä pahasta olostani? Osa minua. Tietenkin se näkyy. En kaipaa sääliä, en edes ymmärrystä. Hyväksyisitkö minut, vaikka et ymmärtäisikään? Vastaa kyllä. Hymyile hetki minulle ja anna minun ottaa kuva hymystäsi, sillä se on kaunis.
Haluan lisää hyviä hetkiä.
Vastaan kyllä. Hymyilevä ihminen on aina kaunis. Minä ainakin näen noissa kuvissa paljon onnellisuutta, toivottavasti sitä on sinulla edessäkin.
VastaaPoistaSait pienen hymyn huulilleni
Poistafgjdkgj en harrasta kommentointia blogeihin yleensä mutta nyt on pakko.
VastaaPoistaeksyin sun blogiin, mulla on tapana ajankuluksi lueskella kaikkien tuttujen ja tuntemattomien blogeja ihan ajankuluksi. sut tiedän, oot samassa koulussa. joskus oon käytävällä saattanut katsoa perään, nauraakin. että miten joku jaksaa käyttää noin paljon aikaa omaan ulkonäköönsä, miten joku voi olla noin pinnallinen. sitä ihmiset tekee, tuomitsee vaikka ei tunne.
nyt kuitenkin luin sun blogia, postauksen ja toisenkin. päädyin lukemaan kaiken mitä sää olet tänne kirjoittanut, joka ikisen sanan. ja voin sanoa että en koskaan enää halua tuomita ketään ensivaikutelman perusteella. uskomatonta miten herkän ja luovan ihmisen menin leimaamaan ensinäkemältä pinnalliseksi "bimboksi". sulla on uskomattoman fiksuja ajatuksia ja käsittelet tunteitasi tosi kypsästi. voin vaan kadehtia. toivon sulle kaikkea hyvää ja kivaa kevättä :)
tämä yllä olevan anon kommentti voisi olla melkein täysin mun kirjoittama, ihmeellistä. oot hirmu nätti, fiksu nuori nainen, toivottavasti hyviä hetkiä tulee sulle paljon ♥ tuollaisen ihmisen ei tarvii eikä pidä olla surullinen.
Poistaps. mä en oikeasti koskaan kommentoi kenenkään, varsinkaan oman koululaisen blogiin, mutta nää sun kirjotukset jotenkin kutsuu mua kommentoimaan!
Kiva, että sain teidät tekemään poikkeuksen ja kommentoimaan. Tiedän kyllä, että annan monesti bimbon kuvan itsestäni. Bimbona on vain niin paljon helpompaa. Kukaan ei odota liikoja.
Poistawhy do the prettiest suffer the most?
VastaaPoistaOlet käsittämättömän ihana.
Ulkoa ja sisältä.
Kiitos. Taas itken täällä näistä ihanista kommenteista.
PoistaKiitos haasteesta :) Olen tosin tehnyt saman haasteen jo niin moneen kertaan, että enää en viitsi.
VastaaPoistamun on pakko yhtyä edellisiin anoihin.. ensivaikutelma susta ei ollu hyvä, eikä välttämättä se toinen kaan, mutta tää sun blogi on täynnä jotain niin hienoa. sun tekstit on jotenkin tosi syvällisiä eikä vaan semmoista pinnallista paskaa, mitä sun ulkoinen olemus ehkä antaisi olettaa. älä anna ihmisten saada susta väärää kuvaa! oot fiksu ja kaunis ja nuori nainen, jolla on paljon annettavaa :)
VastaaPoista