Keijukaiseni

Lunta ja kevät. Paljon lunta kevääksi. Aurinko kuitenkin paistaa. Miten ihanaa se onkaan, kun valo tanssii kasvoilla ja maailma näyttää sadulta. Sadut ovat ihania. Niissä on keijuja ja prinsessoja. Alma halusi olla keiju. Menimme auringonlaskuun ottamaan kuvia. Miten suloinen nuorin siskoni onkaan. Rakastan häntä yli kaiken. Alma on hassun höpsö ja ajattelee asiat aina vähän kummallisesti. Pieni 8-vuotias tyttö on niin lahjakas. Hän osaa tanssia, laulaa, piirtää ja kirjoittaa runoja. Pelkään aina välillä, selviääkö Alma elämässä. Hän on kaikille niin kiltti ja asettaa muut aina itsensä edelle. Pelottaa, että hän unohtaa itsensä. Minä muistutan aina, että saa olla eri mieltä. Siitä ei saa kukaan suuttua. Vaikka olen Almaa yhdeksän vuotta vanhempi, viihdyn hänen seurassaan. Saatamme jutella tunteja kaikesta. Kerron Almalle kaikki ihastukseni, koska olen huomannut, että Alma osaa neuvoa kaikista parhaiten. Hän sanoo, mitä ajattelee. Hän kertoo, kuulostaako tyyppi hyvältä. Pienet tytöt näkevät maailman eri silmin. Heillä on vielä tallella usko tulevaan. Pienet asiat tekevät iloiseksi. Lelut ovat tarpeellisia ja hedelmäkarkit terveellisiä. Mitä vain voi tapahtua. Kaikki ovet ovat vielä avoinna.