Itkevä lintu

Kylmiä väreitä selkää pitkin. Miten joku osasi kirjoittaa näin kauniin kappaleen?

"Hae minut takaisin
pujota käsi monen kerroksen läpi
iholle asti

odota siinä
kuuntele kuinka pihan perällä
itkee lintu

anna tottua painoosi
ja jos näet haavoja
sido ne tiukasti

pakota minut muistamaan
kuinka helppoa on puhua
pakota minut muistamaan
kuinka helppoa on laulaa
ruoho nousee maasta varoen
ketunpojan silmät aukeavat hiljaa

odota vielä
kuuntele kuinka rintalastan alla
muuttuu rytmi

kun tulee aamu
laske selkä maata vasten
ja palaan luoksesi

pakota minut muistamaan
kuinka helppoa on puhua
pakota minut muistamaan
kuinka helppoa on laulaa
ruoho nousee maasta varoen
ketunpojan silmät aukeavat hiljaa  "

Sinä minä me

 

 
Perhosia mahassa ja hymy huulila. Kaikki näyttää kauniimmalta. Ikävä sitä tunnetta. Haluaisin ihastua, suudella, tanssia, rakastua. Haluaisin puheliaan, hauskan ja komean.

 

Juostaan yhdessä sateeseen ja unohdetaan kaikki muut hetkeksi. Ollaan maailman ainoat ihmiset. Kerrotaan huonoja juttuja koko yö ja nauretaan toisillemme. Nauretaan itsellemme. Anna minun itkeä olkapääätäsi vasten. Suutele minua kaulaan. Tartu käteeni ja näytä kaikille kenelle kuulun. Sano, että olen kaunis, vaikken olisi. Rakasta. Kesytä, mutta älä kahlitse. Jaetaan ja omitaan. Ollaan me. Sinä minä me.

Olen hullu. Olethan sinäkin? Minut on unohdettu. Muista. Se olen vain minä. En ole jumala. En ole täydellinen. Minä. Rakastan kaupungin yötä ja pelkään pimeää. Pidä minulle seuraa. Olen yksin ja yksinäinen.  Viihdytä minua. Leikitään onnellisia. Leikitään pariskuntaa. Ei leikitäkkään. Ollaan oikeasti. Sinä minä me.

Oletko siellä? Oletko todellinen? Olisitko minun? Etsi minut. Haluan tulla löydetyksi. Minä en löydä sinua. Missä olet? Äkkiä. Aika loppuu. Kohta olen liian vanha. Kihlat. Talo. Lapset. Liian vanha. Pelottaa. Pelkän, että eksymme toisistamme. Missä asut? Oletko kaukana? Mantereen toiselle puolelle on niin pitkä matka. Minä aion löytää sinut. Sitten olemme onnellisia. Sinä minä me.

 

 

Kysyt ja mä vastaan

Sain haasteen Katariinalta. Oon tehny saman haasteen jo muutaman kerran aikaisemmin, mutta vastaan nyt näihin kysymyksiin. Edelliset vastaukset voit lukea täältä, täältä ja täältä.

1. Mikä on pahin asia minkä olet tehnyt? Kadutko sitä vielä?
Menetin parhaan ystävän. Se johtui mun omasta tyhmyydestä. Olen pyytänyt anteeksi monta kertaa. En kadu enää, sillä olen yrittänyt tehdä kaikkeni, jotta välit korjaantuisivat. Toisaalta olen saanut paljon parempia ystäviä sen jälkeen, kun tämä eräs henkilö poistui kuvioista. Ehkä parempi näin.

 2. Entä mikä on paras asia mikä olet tehnyt?
Menin Ouluun lukioon. En tuntenut uudesta koulusta ketään ja sain aloittaa puhtaalta pöydältä. Sen ansiosta olen saanut paljon hyviä ystäviä. Onneksi uskalsin lähtä Muhokselta. Olen saanut niin paljon enemmän sisältöä elämään.

3. Jos saisit asua missä vain, missä asuisit?
Koulun vieressä omassa kaksiossa, jossa oon parveke. Olisi ihana saada nukkua pitempään kouluaamuina.

4. Parhaimmat ja huonoimmat puolet sun paikkakunnalla?
+Osa parhaista ystävistä asuu täällä
+Muhoslaisissa on asennetta
+Erikoinen nimi Muhos. Jää helposti mieleen.
+Jos jotain asiaa ei tiedä, voi vedota siihen, että on Muhokselta.
+Kauniita maisemia ja paikkoja, joihin tosin harvoin kiinnittää huomiota.
+Muhoksen taidekoulu <3 mikään ei vedä vertoja sille paikalle, tunnelmalle ja ihmisille.
+Muhoksen nuorisoteatteri on täynnä lahjakkaita ja ihania ihmisiä.

-Kaikki tietävät kaikkien asiat. Muhos on juorujen ihmemaa.
-Ihmiset tuntuu jotenkin ahdasmielisiltä.
-Erilaisuus on kiellettyä Muhoksella. Täällä kaikkien kuuluisi olla samasta muotista.
-Ei vaatekauppoja.
-Pitkä matka kaikkialle.
-Muhoksella tapahtuu harvoin mitään kiinnostavaa.

5. Entä sun koulussa?
+Ihana rakennus
+Ihanat opettajat ja oppilaat
+Mahdollisuus opiskella draamaa ja ottaa paljon kuviskursseja
+Kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat

-kaukana kotia

6. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?
Aluksi kokeilin bloggaamita, koska se oli niin kovassa suosiossa. Blogi auttoikin yllättävän paljon ajatusten selvittämisessä. Olen myös kasvanut ihmisenä tämän blogin ansiosta. Enää en oikein voi kuvitella elämää ilman Yhden onnellisen tarinaa.

7. Oletko koskaan kiusannut ketään tai ollut kiusattu?
Kyllä ja kyllä. Siitä on tosin ainakin 8 vuotta. Onneksi ymmärsin pyytää anteeksi.

8. Jos saisit palata ajassa taaksepäin, mitä muuttaisit?
Olisin ollut oma itseni jo yläasteella.

9. Mikä on ollut tämän vuoden paras asia?
Wanhojentanssit. Täydellinen päivä ja kaikkien odotusten arvoinen.

10. Mikä on sun lempiaine koulussa?
Draama

11. Kolme asiaa jossa olet hyvä?

             3x

• Olen hyvä olemaan minä

Siskoni mun

Se tietää mistä suutun. Se tietää mitä rakastan. Se tietää miksi itken. Se tietää miten lohduttaa. Se on mun paras ystävä. Se on Roosa. Rakas ihana Roosa, jota kukaan eikä mikään voi korvata.

 Roosa on siis mun kaksi vuotta nuorempi pikkusisko.  Me ollaan aina oltu kuin paita ja peppu (Roosa on tietty se peppu, koska mä en haluu olla se :DD ). Meillä on omat huonot vitsimme ja kahden hengen marttakerhomme kokoontuu joka ilta. Yhdessä me jaetaan ilot, surut, vaatteet, kynsilakat ja no oikeestaan listasta tulis liian pitkä, jos kaiken luettelisi.  Itse saan arvostella siskojani, mutta jos joku muu arvostelee suutun ja loukkaannun. (<-Sama sääntö pätee myös kouluun ja kotikuntaan Muhokseen).

Pienet enkelit (tai niin muille uskoteltiin)

Roosa on kiltti ja lämminsydäminen ihminen. Minä olen meistä se, joka  menee aukomaan päätä jos jompaa kumpaa meistä on loukattu. Roosa treenaa joka päivä ja minä istun koneella ja syön karkkia. Roosa lukee läksyt hyvin ja pärjää koulussa. Minä luotan enemmän karisman voimaan ja haluan uskoa, että se jotenkin auttaa menestymään elämässä. Meidän Rookkuli on sellainen kaikkien kaveri, enkä usko,että kenelläkään on siitä mitään pahaa sanottavaa. Minä taas ärsytän ihmisiä niin lahjakkaasti, että ansaitsisin siitä jo palkinnon.

peili + me = miljoona teinipeili-kuvaa

Kyllähn me riidelläänkin ja vieläpämelko usein. Kuitenkin aina tiedän, ettei meidän välejä voi rikkoa mikään pieni kina. Roosa saa aina nauramaan. Se on niin höpsö, eikä älyä asioita aina ihan heti. Siksi se on just niin ihana ja erilainen. Ihailen sitä, että joku jaksaa olla niin positiivinen. Roosa on juuri niitä ihmisiä, joista kaikkien pitäisi ottaa mallia. 

Mietittiin eilen taidekoulussa kenet otamme kaasoiksi. Minun ei tarvinut miettiä kauaa. Roosa on elänyt mun kanssa 15 vuotta ja tietää varmasti, mistä pidän. Jos joskus tosiaan tapahtuu sellainen ihme, että tämä tyttöö pääsee naimisiin, voin hyvillä mielin ottaa Roosan kaasoksi. Roosaa uskallan komennella bridezilla meiningillä.

Ylemmän kuvan alla mainittu yhtälö pätee tosiaan kaikenlaisiin peileihin.

En malta oottaa, että saadaan lähtä Roosan kanssa yhdessä juhimaan.  En jaksa oottaa sitä kun kyläillään toistemme luona ja käydään yhdessä teatterissa ( ja muissa asiallisten aikuisten ajanvietto paikoissa). Tai kyllä minä oikeasti jaksan. Jaksan, koska nytkin jokainen hetki rakkaan siskon kanssa on niin ihana. 

Monet ihmettelevät meidän läheisiä välejä. Sisarussuhde on elämän pisin ja siksi siihen kannattaa panostaa. Ne joilla ei ole siskkoa ei varmaan voi ymmärtää millaista se on. Oon huomannu monien olettavan, ettei läheisillä sisaruksilla ole muita ystäviä. Saattaahan se joillakin olla niin, mutta minulla ainaki on useita ihania ystäviä.

Näinkin hehkeitä ilman meikkiä.

Tämän kuvan tarinaa voi kysellä Roosalta. Liian outoa tänne kerrottavaksi.

Kirjoitin tän postauksen rennommalla ja enemmän puhekielisellä tyylillä, koska mun mielestä Roosasta ei kuulu kertoa liian asiallisesti ja tylsästi. Tämä postaus on kaikille niille joilla on ihana sisko ja niille joilla ei ole. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (ihana klisee) ja näissä kuvissa näkyy aika hyvin millainen kaksikko me ollaan.

(Tähän postaukseen varmaan kuuluisi lisätä Laura Närhen Siskoni -biisi, mutta inhoan sitä, joten se jää nyt pois.)

Musiikkimakumme on hyvin laaduas ja hienostunut.

Ja me ollaan muka samanlaisia?

Himottavia

Käytiin pyörähtämässä kaupungilla Karon kanssa. Maastokuosi sai mussa suuren ihastuksen aikaan. Inhottavaa olla rahaton. Ihanat vanhojentanssit on vieny mun kaikki rahat. Keräsin tähän kaikkea mitä haluan  eri kauppojen valikoimista.

Monki

Lindex

Cubus

Seppälä

H&M

Ginatricot

Miksi kyyneleet?

Kyyneleitä.
        Paljon kyyneleitä. 
                           Taas itken.
 Tämä alkaa olla jo järjetöntä. Ennen vuotta 2013 en itkenyt lähes koskaan. Olin sellainen, joka vain kivettyi, kun kuului itkeä. Tänään itku on erillainen ja kyyneleet tuntuvat vähemmän suolaisilta. En tiedä olenko onnellinen vai todella surullinen. Pysähdyn miettimään, miltä minusta tuntuu. Tunnen vain hämmästyksen. Miten ihminen ei tunnista omaa tunnettaan? Miten en tiedä itkenkö surun- vai ilonkyyneleitä?

Täydellinen

Tämä on maailma, jossa jokaisen kuuluu olla täydellinen. Minä en ole. Siksi en kai kuulu tänne.