Omakuvia

 Kuvien ottaminen on vaan niin pirun mukavaa. Monista monista kuvista valitsin tänne nyt nämä ainoat neljä, jotka onnistu edes jotenki.

Vanhojen kuvien katselu on niin muavaa ja toisaalta aivan kauheaa. Monesti tuntee suurta myötähäpeää siitä, miltä onkaan näyttänyt. Välillä kuitenkin tulee myös se "VAU!" fiilis. Silloin tosiaan näkee, että on ainakin joskus ollut kaunis. Myönnän, joskus tosiaan ajattelen kuvia katsellessa, että olenpa kaunis. Se on sitä itsetunnon kohotusta. Ei sitä muille tarvi huudella, eikä muiden tarvi ajatella niin. Oma mielipide on ainakin mulle paljon tärkeämpi.

Kun ottaa kuvia, ei kannata poistaa niitä kauheimpia. Joskus myöhemmin niitä on kiva katsella. Usein ne kuvat, joista itse pitää eniten, ovat lähes samanlaisia. Kaikista löytyy se luottoasento tai -ilme (duckface :D ). Se on ihan OK. Myöhemmin on kuitenkin kiva katsella kuvia, jotka ovat jotenkin sponttaaneja.

Joskus tulevaisuudessa katselen näitäkin kuvia. Mitäköhän silloin ajattelen?

"mulla on vain yksi ilme se ei
ole surullinen eikä
se ole iloinen se vain
jäi kasvoilleni eilen enkä viitsinyt sitä enää muuttaa"