Karvakuume

Viime syksynä se iski. Kauhean kova tekoturkis kuume. Etsin pitkään itselleni karvaliiviä ja niin lopulta löysinkin sellaisen H&M:ltä. Nyt kuitenkin iski uusi himo ja tällä kertaa haluan pörröisen talvitakin. Malli ja väri on vielä mietinnässä, mutta se on varma, että pehmeän karvainen se tulee olemaan.

Tämän ihanaisen ostin vuosi sitten syksyllä.

 

 

 

Valinnan vaikeus tässä varmaankin iskee, kun erilaisia takkeja on niin paljon. Kaikilta vaatemerkeiltä löytyy oma versionsa. Ainakin jokaiselle on jotain.  Kyllä se oikea vielä löytyy.  

 

Tekoturkis on aitoa paljon eettisempi ja halvempi vaihtoehto. Tekoturkistakki on tosi lämmin ja siksi super tyylikäs ratkaisu suomen yli.inhimillisiin pakkasiin.  Nyt vain metsästämään kaupoista omaa lempparia.

Uusia suhteita

Kyllä sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, kunhan vaan uskaltaa yrittää. Oltiin mummulassa Kalajoella keskiviikosta torstaihin. Yleensä meillä on Roosan kanssa tosi tylsää, koska ei tunneta sieltä ketään oman ikäistä porukkaa. Nyt päätettiin tehdä asiaan muutos ja niin me mentiin reipaina tyttöinä juttelemaan kaikille, siis ihan kaikille meidän ikäisiltä vaikuttaville ja löytyihän sieltä sitten loppujen lopuksi mukavia poikia.

Aluksi jotku toiset pyysimeitäniiden kanssa istumaan iltaa, mutta meillä oli koirat mukana ja  ne piti viedä vielä kotia. Sitte aika paljon myöhemmin mentiin kattoon, että onko nää tyypit vielä samalla paikalla, mutta tottakai ne oli lähteny. Roosa oli aika pettyny ja ehotinki sitte,ettäkävellään shellille. Siellä oliki sitte ihan hirveesti porukkaa. Mopopojat oli tosi mukavia. Ne tosin lähti kotiin aikasten. Loppu ilta oltiin kolmen toisen tosi mukavan pojan kanssa. Ainaki pari niistä tais miellyttää rakkaan siskoni silmää.

Me ollaan kuullemma Roosan kanssa ihan saman näkösiä, mutta kalajokiset ei menannu ees uskoo, että ollaan sukua ja se oli ihan piristävää. Suosittelen olemaan vähän tyrkky, kun haluaa tutustua ihmisiin. Jos saa tylyn vastaanoton, ei tarvi jäädä roikkumaan, kyllä aina löytyy ihmisiä, jotka ovat innokaitta tutustumaan.

Homaa kyllä, että eri paikkakuntalaisilla on eroja. Kalajokiset oli paljon hiljaisempia ja arempia aluksi, kuin mitä esim. oululaiset. Se oli oikeestaan aika söpöä. Kyllä ne siitä sitte rohkaistu, ku huomasivat, ettei me olla mitään alieneita tms. Osalla oli kyllä hirvee show päällä, mutta ei me niitä jaksettu jäähä katteleen. Saatiin kuulla monilta, että huomaa, ettei olla paikallisia, ku tultiin vaan yhtäkkiä jutteleen.

Oli mukava, ku pitkästä aikaa  tapahtu jotain ees vähän uutta. En ymmärrä, milloin mun elämästä on tullu näin tasapaksuu, ennen tuollanen ois ollu ihan normaalia. Tosin joskus puol 1 aikaan mua alko väsyttään ihan kauheena (tiiän säälittävän aikasten) ja halusin mummlaan nukkuun.

Nyt ainakin tunnetaan joitakin Kalajoelta ja toivottavasti vielä törmätään. Tyttöjä siellä ei kyllä näkyny oikeen missään ja pojat sanoki, että biisi "kalajoen naiset" on täyttä kusetusta. Sinkkutyöt sinne siis.

Kuvia en oo pitkiin aikoihin ottanu, joten tän postauksen kuvat ei liity tekstiin mitenkään.

Haastetta

Kiitos kuuluu siis Siirille.

"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post. 5. These lucky bloggers must then be told. 6. There's no tag backs.

1. Inhoan siivoamista. Mun huoneessa on aika kuin pommin jäljiltä.

2. Oon aika bilehile ja mulle sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista. Monet sanoo, että jos minä oon mukana, niin ilta ei voi olla tylsä.

3. Annan toisille ihmisille helposti anteeksi, enkäpysty olemaan riidoissa pitkään. Tästä vaikka esimerkkinä, että eräs henkilö hajotti meidän ikkunan kun en antanu pillua ja annoin jopa sen anteeksi.

4. Mulla ei oo mitään ongelmia kertoo  tosi henkilökohtaisia asioitakaan ihmisille. Siksi kirjoittelen tänne blogiinkin melkeinpä kaikesta.

5. Omistan maailman ihanimmat ystävät! Aina tukena, puolustaa ja antaa anteeksi. Viime aikoina on huomannut ketkä ovat niitä tosi ystäviä ja ketkä (valitettavasti) ei. Meijänjutut on niin laadukkaita, ettei niitä muut ymmärrä. Tää biisi on omistettu teille rakkahaiset ( muilta saattaa mennä vähä ohi)



6.  Oon rauhoittunu ja löytäny itsestäni sen sitoutujatyypin. Ennen vaan tahdoin elää täysillä ja miehet vaihtu melkein useammin ku sukat. Enää ei. Ehkä musta tosiaan alkaa tulla aikuinen.

7. Häitäni oon suunnitellu 5-vuotiaasta asti. Niistä tulee isot prinsessahäät. Se vaan on aina ollu mulle se elmän tärkein päivä. Kaasot tietenki Hilla, Roosa ja Ainur. Käy jo nyt teitä tytöt sääliksi. <3

8. Prinsessat oli ensimmäisiä esikuviani ja se näkyy edelleen. Jos olisin prinsessa, kulkisin aina isoissa ja näyttävissä mekoissa tiara päässä, enkä missään tylsissä merkkivaatteissa. Disneyn prinsessoista kaunotar on aina ollu lempparini.

9. Oon todella läheinen pikkusiskoni Roosan kanssa. Roosa voi kertoa mulle kaiken ja monesti valvotaan myöhään jutellen asiat läpi maan ja taivaan väliltä. Ihmissuhteista sisaruusuhde on pisin ja Roosa onkin superhyper rakas. Vaikka riidellään, niin ei tarvi pelätä välien rikkoutumista.

10. Oon ulkoisesti melko fake, mutta en sisäisesti, joten ulkokuori pettää. Rakastan meikkaamista ja meikin paljous kasvoillani ei todellakaan viittaa huonoon itsetuntoon.

11. Minulla on paniikkihäiriö, jota en ota oikeastaan koskaan esille, kun keskustelen muiden kanssa. En vaan tykkää, että mut leimataan hulluksi.

1. Mikä tekee sinut iloiseksi ? - Rakkaat , suklaa, vaatteet ja asusteet, poikaystävän sänky (se on niin iso ja pehmee. Sänky siis :D ), tyhmät jutut ja ihmiset,jotka uskaltavat olla erikoisia.

2. Lempileffojen top 3 ? -Inhoan tätä kysymystä, koska en osaa ikinä vastata. Kerron siis 3 hyvää. Piukat paikat, Step up, Holiday.

3. Lempiartisti ? - Ellie Gouldingin musiikkia olen kuunnellut nyt aika paljon. Olavi Uusivirtakin on aivan ihana.
Ellien mahtava biisi uudelta levyltä. Kuunnelkaa ihmeessä!
 

4. Millaisista vaatteista pidät ? - Monenlaisista. Shortsit taitaa olla mun tavaramerkki. Oon alkanu opetteleen myös laittamaan ihan oikeat housut jalkaan. 
Lana del Rayn tyyli on ihana ja yhtä monipuolinen, kuin omanikin.
 
5. Suloisin asia maailmassa ? - Luna. Meijän vauva. Pieni koiranpentu, josta tämäkin blogi on täynnäkuvia.

6. Hirvein asia maailmassa ? - Epätasa-arvo ihan kaikissa tilanteissa.

7. Suurin toiveesi juuri nyt ? -Omakotitalo, hieno auto, kaksi lasta ja onnellinen perhe tulevaisuudessa. Ei sen vaatimattomampaa.

8. Oletko matkustanut paljon ? Jos olet niin missä olet käynyt ? - Onhan tuota tullu käytyä vaikka missä. Ei jaksa kyllä valitettavasti alkaa luettelemaan.

9.  Miten saat uusia kavereita/ystäviä ? - Oon puhelias ja niin niitä vaan aina ilmestyy elämään. Kai se on joku ihmeen kohtalo, joka meidät johdattaa aina yhteen. 

10. Millanen olo on nyt ? - Masu kipee... :(

11. Paljonko kello on ? - 20.10

Minun kysymykset: 

 1. Kaunein asia mitä omistat?

2. Tärkeimmät kauneusrutiinisi? 

3. Salainen riippuvuutesi?

4. Erityisin taitosi?

5. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

6. Suurin ikäero,mikä kumppanillasi ja sinulla saisi olla?

7. Mikä saa sinut itkemään?

8. Mihin matkustaisit aikakoneella?

9. Typerin ostoksesi?

10. Millainen ihminen on kaunis?

11. Mitä hassua teit lapsena?

HAASTAN:

Lauran  

Susannan 

Annun

Jemiinan

ja

Jennan

Heart it

Rakastan we heart it sivustoa ja nyt olen laittanut itsekkin sinne pari kuvaa. Käykäähän klikkaamassa sydämmiä. Mun sivun löytää täältä. Oon aika avuton vielä tuon kanssa, niin jos yhtään on hajua, miten tuo toimmii, neuvoja tännepäin.

Koeviikko ja muuta mukavaa... Tällanen pika postaus, mutta parempi kai, ku ei mitään. Mulle saa myös linkkailla hyviä blogeja. Omia tai muitten, ku kaipaan uusia ihanuuksia luettavaksi. <3

Joku josta pitää kii

Olen ihastunu. Kyllä, minä juuri. En ole koskaan välittänyt kenestäkään miehestä näin paljon. Tää on samalla pelottavaa ja niin ihanaa. En ole seurustelijaa tyyppiä tai ainakaan en ollut, mutta nyt olen aivan 100% valmis luopumaan kaikista sinkkuelämän ihanuuksista. Tämän ihmisen kanssa on nimittäin vielä paljon ihanampaa.

Ei olla tunnetu kauaa, mutta kun ollaan kahdestaan kaikki on niin helppoa. Voin olla täysin oma itseni,eikä mua tuomita mistään. Nauretaan yhdessä ja mikään ei tunnu vaikealta. Kaikki huolet on unohtunu. Asioista voidaan puhua suoraan, eikä mitään riitoja oo tullu.

Niin samanlaisia ja samalla kuitenkn lähes toistemme vastakohtia. Olen itsekäs, mutta nyt olen alkanut laitta toisen tunteet etusijalle. Olen muuttunut parempaan suuntaan ja syynä on vaan yksi ainoa toinen ihminen, joka kuitenkin on tällä hetkellä mun koko maailma.

Kaikki tää on niin uutta ja jännittävää, enkä oikein tiedä, miten kuuluu toimia. Näen vain hyvät puolet, ei niitä huonoja edes taida olla. Nyt alan ymmärtää pareja, jotka lässyttävät toisilleen facebookissa joka ikinen päivä. Yritän kuitenkin vältää itseni muuttumista sellaiseksi.

Onhan mulla ennenkin ollut miehiä. Huh huh, ku niitä on ollutki. Tämä nykyinen ja toivottavasti ikuinen on kuitenkin aivan erillainen kuin muut. Hitto, miten onneliinen olen. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että tuta jaksais katella pitempäänki.

Tääkaikki on kuitenki samalla niin pelottavaa. Mitä ylemmäs nousee, sitä korkeammalta tippuu. Jos tää ei toimikkaan, pudotus on valtava. On epäreilua, miten paljon entiset heilat vaikuttaa nykyiseen suhteeseen. Kaikki virheet, mitä ne on tehny. Nykyisen pitää aina todistaa olevansa erilainen. Epäreilua, mutta välttämätöntä kuitenkin.

"Mä tykkään susta vaan niin helvetisti

en ehkä sano sitä tarpeeksi usein

mutta ku mulle on jääny sellanen, että jos tykkää niin sattuu

ja ku mä tykkän ja mua nyt koko ajan pelottaa

että lähet

ja sitte oon taas yksin"

minä

 

Onnea kaikille, jotka ovat samassa tilanteessa. <3

Vähä rajumpi

Oon alkanu tekeen tyylistäni vähän rockinpaa. Toki pukeudun vielä kukkamekkoihin ja muihin pitsihörhelöihin, mutta aina välillä on kiva pukeutua pikkuisen rajummin. Musta ei olekkaan niin tylsä väri, minä sitä oon aina pitäny. Tosin se riippuu ihan asusta onko musta chool vai mauton.

Alla pari uusinta hankintaa.

 

Ristit on alkaneet taas ihastuttaa mua. Onkohan se talvi, mikä saa mut aina tyylillisesti muuttumaan?

ILMEELLÄ  24/7

 

 Tarkoitus ois vielä hankkia se musta nahkatakki ja joku niitti juttu. Vaikka nyt pukeutuisinki bändipaitoihin ja mustaan, en ole alkanut kuuntelemaan yhtään raskaampaa musiikkia. Ehkä ja vain ehkä joku päivä vielä.

Tällaista tänään

Nyt on taas aika palata tylsään arkeen. Hyvin lähti koulunkäynti rullaamaan, ku lintsasin heti ekalla viikolla.  Läksyjäkään en oo vielä tehny kertaakaan. Mun elämässä muut asiat menee koulun edelle. Ehkä vielä joskus saan mun arvot kohilleen, mutta sitä ootellessa aion jatkaa samaan malliin.

Meidän koulussa on tosi vähän poikia, mikä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki 1ja 2 vuoden pojat  tansii vanhat. Itse hankin tanssiparin jo viime lukuvuonna. Nyt melkeinpä kaikki kaverit yritää epätoivoisena etsiä paria itselleen. Näyttää vaan pahasti siltä, että pojat loppuu kesken. Onneksi mun ei tarvi stressata nyt päätäni moisella. Teen varmaan kohta postauksen vanhojen asusta, jota oon suunnitellu.

Olin eilen lavalla ja mun takki hävis. Joku  on ilmeisesti ottanu sen mukaansa. Ärsyttää niin paljon. Ihan varmasti se on huomannu, ettei oo oma takki, niin miksi sitä ei voi viedä niille järkkämiehille. Moraali hoi, missä olet?!? Naurettavaa vauhkota yhestä takista, mutta sillä oli tunnearvoa ja se oli tosi hieno. Lukuunottamatta takin katoamista eilen oli huippu ilta. Tarpeeks paljo porukkaa ja hyvää musiikkia. Tuli taas tanssittua oikeen kunnolla.

Meidän Luna (tuo ihana karvapallo kahdessa ylimmässä kuvassa) ei syö melkeinpä mitään. Meitä on vähän jo alkanu huolestuttamaan, että mikä on hätänä. Luna syö suunnilleen puolet siitä, mitä sen pitäisi koko päivän aikana syödä. Turkin takia se näyttää tosi läskiltä, mutta kun se kastuu huomaa, että koira on melkeinpä pelkkää luuta ja nahkaa. Ei tosin ihme, ettei ruoka maistu, sillä se haiseekin ihan paskalta.

Se on niin hassua, miten tärkeä lemmikistä oikeen tuleekaan. Luna on meidän vauva ja pikku prinsessa. Yksi perheenjäsen.  Tuon söpöläisen kanssa kun lähtee liikkeelle, niin aina on joku tulossa silittämään ja lässyttämään. Eipä se mitään. Varsinkaan jos kyseessä on nuori six packin omistava lenkkeilijä (kyllä! sellaisetkin pysähtyy juttelemaan, kun koira on mukana).

 Siinäpä olikin mun kuulumiset. Ei mitään kovin kummosta oo tapahtunu, mutta kuitenkin. Välillä pitää tehdä tällaisiakin postauksia, että sukulaiset pysyy tyytyväisinä. Toivottavasti tästä lukuvuodesta tulee ikimuistoinen ja kerkeää sattua ja tapahtua yhtä paljon, kuin kesälläkin.