Nyt on taas aika palata tylsään arkeen. Hyvin lähti koulunkäynti rullaamaan, ku lintsasin heti ekalla viikolla. Läksyjäkään en oo vielä tehny kertaakaan. Mun elämässä muut asiat menee koulun edelle. Ehkä vielä joskus saan mun arvot kohilleen, mutta sitä ootellessa aion jatkaa samaan malliin.
Meidän koulussa on tosi vähän poikia, mikä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki 1ja 2 vuoden pojat tansii vanhat. Itse hankin tanssiparin jo viime lukuvuonna. Nyt melkeinpä kaikki kaverit yritää epätoivoisena etsiä paria itselleen. Näyttää vaan pahasti siltä, että pojat loppuu kesken. Onneksi mun ei tarvi stressata nyt päätäni moisella. Teen varmaan kohta postauksen vanhojen asusta, jota oon suunnitellu.
Olin eilen lavalla ja mun takki hävis. Joku on ilmeisesti ottanu sen mukaansa. Ärsyttää niin paljon. Ihan varmasti se on huomannu, ettei oo oma takki, niin miksi sitä ei voi viedä niille järkkämiehille. Moraali hoi, missä olet?!? Naurettavaa vauhkota yhestä takista, mutta sillä oli tunnearvoa ja se oli tosi hieno. Lukuunottamatta takin katoamista eilen oli huippu ilta. Tarpeeks paljo porukkaa ja hyvää musiikkia. Tuli taas tanssittua oikeen kunnolla.
Meidän Luna (tuo ihana karvapallo kahdessa ylimmässä kuvassa) ei syö melkeinpä mitään. Meitä on vähän jo alkanu huolestuttamaan, että mikä on hätänä. Luna syö suunnilleen puolet siitä, mitä sen pitäisi koko päivän aikana syödä. Turkin takia se näyttää tosi läskiltä, mutta kun se kastuu huomaa, että koira on melkeinpä pelkkää luuta ja nahkaa. Ei tosin ihme, ettei ruoka maistu, sillä se haiseekin ihan paskalta.
Se on niin hassua, miten tärkeä lemmikistä oikeen tuleekaan. Luna on meidän vauva ja pikku prinsessa. Yksi perheenjäsen. Tuon söpöläisen kanssa kun lähtee liikkeelle, niin aina on joku tulossa silittämään ja lässyttämään. Eipä se mitään. Varsinkaan jos kyseessä on nuori six packin omistava lenkkeilijä (kyllä! sellaisetkin pysähtyy juttelemaan, kun koira on mukana).
Siinäpä olikin mun kuulumiset. Ei mitään kovin kummosta oo tapahtunu, mutta kuitenkin. Välillä pitää tehdä tällaisiakin postauksia, että sukulaiset pysyy tyytyväisinä. Toivottavasti tästä lukuvuodesta tulee ikimuistoinen ja kerkeää sattua ja tapahtua yhtä paljon, kuin kesälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti