Aluksi jotku toiset pyysimeitäniiden kanssa istumaan iltaa, mutta meillä oli koirat mukana ja ne piti viedä vielä kotia. Sitte aika paljon myöhemmin mentiin kattoon, että onko nää tyypit vielä samalla paikalla, mutta tottakai ne oli lähteny. Roosa oli aika pettyny ja ehotinki sitte,ettäkävellään shellille. Siellä oliki sitte ihan hirveesti porukkaa. Mopopojat oli tosi mukavia. Ne tosin lähti kotiin aikasten. Loppu ilta oltiin kolmen toisen tosi mukavan pojan kanssa. Ainaki pari niistä tais miellyttää rakkaan siskoni silmää.
Me ollaan kuullemma Roosan kanssa ihan saman näkösiä, mutta kalajokiset ei menannu ees uskoo, että ollaan sukua ja se oli ihan piristävää. Suosittelen olemaan vähän tyrkky, kun haluaa tutustua ihmisiin. Jos saa tylyn vastaanoton, ei tarvi jäädä roikkumaan, kyllä aina löytyy ihmisiä, jotka ovat innokaitta tutustumaan.
Homaa kyllä, että eri paikkakuntalaisilla on eroja. Kalajokiset oli paljon hiljaisempia ja arempia aluksi, kuin mitä esim. oululaiset. Se oli oikeestaan aika söpöä. Kyllä ne siitä sitte rohkaistu, ku huomasivat, ettei me olla mitään alieneita tms. Osalla oli kyllä hirvee show päällä, mutta ei me niitä jaksettu jäähä katteleen. Saatiin kuulla monilta, että huomaa, ettei olla paikallisia, ku tultiin vaan yhtäkkiä jutteleen.
Oli mukava, ku pitkästä aikaa tapahtu jotain ees vähän uutta. En ymmärrä, milloin mun elämästä on tullu näin tasapaksuu, ennen tuollanen ois ollu ihan normaalia. Tosin joskus puol 1 aikaan mua alko väsyttään ihan kauheena (tiiän säälittävän aikasten) ja halusin mummlaan nukkuun.
Nyt ainakin tunnetaan joitakin Kalajoelta ja toivottavasti vielä törmätään. Tyttöjä siellä ei kyllä näkyny oikeen missään ja pojat sanoki, että biisi "kalajoen naiset" on täyttä kusetusta. Sinkkutyöt sinne siis.
Kuvia en oo pitkiin aikoihin ottanu, joten tän postauksen kuvat ei liity tekstiin mitenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti