4kk

Minä löysin sen. Löysin sen ihmisen, jota olin etsinyt koko elämän. Olin jo luovuttanut sen oikean löytämisen suhteen, kun se käveli elämääni. Mikä klisee, että juuri silloin se löyty kun vähiten etsin.

Se ei edes huomannut mua aluksi, vaikka oltiin ainoita koko tanssilattialla kavereidemme lisäksi. Ne heilu ku jotku idiootit, eikä se muistuttanut tanssimista alkuunkaan. Ne (siis se ja sen kaveri) oli helvetin sekasi. Oltiin teinihelvetissä, siis sellasessa yökerhossa, jossa ihmiset kuivanylkyttää toisiaan, tytöt on unohtanu laittaa housut jalkaan, juomat maistuu vaan mehulta, musiikki on kamalaa massajumputusta, puhuminen on mahdotonta ja koko paikka on muutenkin mahdollisimman painajaismainen. Olisin halunnut häipyä sieltä jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen, mutta kaverit sai mut suostuteltua jäämään. Päätimme etsiä jostain jatkot, jotka pelastaisivat iltamme.

Mä huomasin sen heti. Sillä oli liian isot vaatteet ja hipsterpipo. Se oli tatuoitu ja sillä oli viikset ja parta. Siinä yhdisty kaikki, mihin oon heikkona. Karvanaama ja tatuoitu. Olin kuitenkin selvästi ihan liian nuori sille ja luovutin jo valmiiksi. Mä yritin saada sen huomion, mikä osottautukin melkein mahdottomaksi. Vaikka oisin oksentanu oravia ja sen jälkeen lassonnu niitä hiuksilla, se ei ois huomannu mua. Se ei ees huomannu, miten se tallo mun varpaat ainakin viisi kertaa sen "tanssinsa"  aikana. Lopulta mun varpaat oli niin kipeet, että näin vaan punasta ku katoin sitä. "V***u mikä ääliö!" ajattelin.

Sitten se häipy johonki ja lähin ettiin mun kavereita. Kaverit löyty ja ylläripylläri myös se istu samassa pöydässa. Sen sanojen mukaan menin "vinkumaan" siltä juomaa, vaikka oikeesti pyysin vaan korvausta sen aiheuttamista vammoista mun jaloille. En saanu sitä bissee, mutta se pyysi mua ja mun kaveria jatkoille. Olin salaa aivan innoissani, vaikka vittuilinki sille kostoksi mun kivusta koko loppu illan. 

Eihän se ollu musta yhtään kiinnostunu. Siellä jatkoilla se teki viimeistään selväksi, että oon ihan liian nuori sille. En oikeen tiiä, mitä sitte tapahtu. Varmaan join liikaa viinaa ja seuraavana aamuna heräsin sen vierestä. Se ei ees muistanu aluks kuka oon. Sitten me kaks toisillemme täysin tuntematonta vaan oltiin, kuin siinä tilanteessa ei ois mitään outoa. Meillä ei ollut yhtään kiusallista hetkeä ja oltiin ku ois tunnettu aina. Juteltiin ja mä olin aina vaan varmempi, että tätä aion katella pitempäänki. Lähin sen kämpiltä vasta neljän päivän jälkeen. Hassua, miten mä näin sen katseesta, kun se alkoi ihastua muhun pikkuhiljaa. 

Oltiin oltu vaan yks päivä erossa, kun se soitti mulle ja pyysi treffeille (kaljalle). Ne oli parhaat treffit ikinä. Mua jännitti niin, että kädet vaan tärisi ja taisin puhua koko ajan taukoamatta. Se ei edes säikähtäny mun kummallisuutta. 

Sen kanssa mulla ei oo ikinä tylsää ja voin kertoo sille ihan kaiken. Se jaksaa lohduttaa mua, kun itken maailman pahuutta. Se sanoo aina oikeet sanat ja yllättää mut monesti sen ihanuudella. Se on huolehtivaisin ja ihanin ihminen mitä tiedän. Se sanoo mua kauniiksi, vaikka mulla ois vuoren kokonen näppy otsassa.   Se on parasta, mitä mun elämässä on tapahtunut. 

Nyt ollaan kateltu toisiamme yli 4kk. Nyt ootan, että se tulee kotiin ja saan käpertyä sen viereen. Mä rakastan sitä, vaikka se vieläkin välillä talloo mun varpaat, kun roikun halimassa sitä.

Synnytään uudelleen

Unohdetaan menneisyys. Sitä ei koskaan ollutkaan. Me ollaan ne uudelleensyntyneet ja maailman ainoat ihmiset. Juostaan kovempaa, ettei vanha paha mieli kiinni saa. Oon niin onnellinen sinun kaa, että kaiken takana olevan haluaisin vain poistaa. Jos piiloudun sitä ja menen muualle, tulethan mukaani? 

Mennään muualle. Mennään noiden lahonneiden puiden oksille. Valehdellaan, ettei puihin koskettu me koskaan. Kun oksa katkeaa, annetaan painovoiman johdattaa. Murretaan luumme, huudetaan tuskasta ja suudellaan uuden elämämme ensimmäistä kertaa. 

Mieleenpainumaton päivä

Tänään näin pitkästä aikaa tärkeitä ihmisiä. Nauroimme hirmu paljon ja kerroimme viimeaikaiset tapahtumat. Ihastukset olivat ehtineet vaihtua ja ihanat mekot löytyä. Juoruilimme tietysti, sillä sehän näissä "marttakerhoissa" juuri on hauskaa. 

Tänään en saanut aikaan mitään suurta, enkä kokenut valaistumista minkään asian suhteen. Silti tämä oli merkityksellinen päivä elämässäni. Tuskin muistan tätä päivää enää vuosien päästä, mutta tiedän sen antaneen minulle energiaa viikonlopuksi. Minua ei edes ärsyttänyt oikeastaan mikään.

Ihan hyvä päivä siihen nähden, että olen viettänyt sen ilman meikkiä rillit päässä. Kyllä. Minä, jonka itsetunto meikittömänä on -1000 ja rillit laskevat sitä vielä saman verran. En edes miettinyt koko asiaa tai kiinnittänyt siihen huomiota päivän aikana. Sain jopa hämmästyä, kun minua kehuttiin luonnonkauniiksi. Ehkä alan aikuistua vauvan askel kerrallaan vihdoin ja viimein.

Vali vali

 Kuljen pää paljaana ja ilman käsineitä. Joka päivä mietin, miten taas onnistuin unohtamaan lämpimät kamppeet. Niin minä kuljen kintut, sormet ja aivot jäässä ja kehtaan sen jälkeen vielä valittaa, miten kylmä ulkona on.

Teen sitä usein muutenkin. Valitan asioista, jotka ovat huonosti vain oman tyhmyyteni takia. Valitan, miksi alusvaatteita ei ole puhtaana. Itken, kun rahat on käytetty johonkin turhaan. Märisen väsymystä, vaikka itse päätin katsoa vielä yhden ohjelman telkkarista. Suurin osa meistä valittaa joskus pikkuasioista, myöntämättä kuitenkaan olevansa itse syyllisiä asiaan. 

Televisiosarjojen ärsyttävät naishahmot tekevät sitä. Se rasittava tyyppi koulusta tai töistä tekee sitä. Eniten kaikista sitä kuitenkin tekevät parhaat ystävämme. Silti puremme usein kieltä ja kuuntelemme muka ymmärtäväisinä. Se onkin järkevin tapa toimia, sillä oman valittamisen tarpeen iskiessä tarvitsemme kuunteliaa. Kuka jaksaa kuunnella valittajaa tietäen, ettei pääse itse ikinä kuulluksi? Varmasti joku, mutta niin kiltit ihmiset tarvitsevat oman tilan tässä blogissa joskus myöhemmin.

Miksi täytyy valittaa? Harvoin siitä kuitenkaan tulee parempi mieli. Ehkä se on jonkinlaista sympatian kerjäämistä. Tiedättekö sen tunteen, kun pääsee valittamaan omasta karseasta päivästä ja kukaan ei pysty pistämään paremmaksi ( tai siis heidän valituksen aiheet eivät ole yhtä hyviä)? Jostain sairaanloisesta syystä nautin siitä välillä. 

Valittakaa siis minulle, vaikkei siitä apua olisikaan. Muistakaa kuitenkin vastapalvelukseksi kuunnella minun valitustani. Paransinko maailmaa tällä tekstillä? No en todellakaan. Tämän koko jutun idea jäi itsellenikin epäselväksi. 

Voi v***u, ku korvia palelee niin saa****sti!!!!

Se kuva, joka sai minut musertumaan

Olenko koskaan sanonut, kuinka pelkään sinua. Tiedän, että olet sanonut minusta pahasti, nauranut minulle ja irvistellyy minun kävellessä ohi. En tiedä mistä se pelko tulee. Taidan oikeastaan pelätä sitä, että teet saman muille. Saman minkä teit minulle. Sait tämän tytön tuntemaan itsensä maailman noloimmaksi ja kammottavimmaksi olennoksi. Ei ei ei ei... Et saanut minua tuntemaan. Sait minut ymmärtämään, millainen olen. Nykyään peilikuva ja käytökseni oksettaa minua. Pitäisi kai kiittää. Avasit silmäni. 

Et tainnut tietää, että minulla on ongelmia muutenkin. Et tainnut tietää, miten oksennan syönnin jälkeen ja miten ranteeni ovat arvilla. Et tainnut tietää kuinka itken itseni uneen. Et tainnut tietää, että pelkään elämää enemmän kuin kuolemaa. Et tainnut tietää, mutta ei moni muukaan tiedä. 

Muistan kun kuva alkoi levitä. Aluksi luulin, ettei se haittaa minua ja että pystyn jatkamaan pää pystyssä. Niin teinkin muiden seurassa, mutta kun olin yksin muserruin täysin. Pelottavat ajatukset veivät voiton ja paniikki vyöryi päälleni. Enää en uskalla olla yksin. Ennen rakastin sitä, mutta nyt en uskalla tai edes pysty. 

Itseänihän saan siitä syyttää. Olin liian humalassa ja tyhmä. Jos saisin muuttaa jotain elämästäni, poistaisin tuon illan. Oikeastaan, jos saisin muuttaa jotain, en olisi koskaan edes syntynyt. Miten joku voikin olla näin idiootti ja lapsellinen.

Toivottavasti sait hyvät naurut. Toivottavasti kaikki ihmiset, jonka kuvan ovat nähneet saivat. En tajua. Kaikki tekevät virheitä. Miksi minun virheeni piti ikuistaa ja jakaa kaikille? Jos tarkoituksesi oli musertaa minut, onnistuit loistavasti. 

Jos osaisin vihata, vihaisin sinua, mutta en osaa. En pysty vaikka yritän. Ärsyttävintä on, että tekoasi lukuunottamatta olet varmasti mahtava tyyppi. Ainakin sinulla tuntuu olevan paljon ystäviä. Usko tai älä, mutta minäkin osaan olla ihan hyvä tyyppi välillä.  Vaikken osaa vihata, en kiellä sinua ja ystäviäsi vihaamasta minua. 

Aion jatkaa aivan kuten tähänkin asti ja esittää etten välitä. Hymyilen tyhmää tekohymyäni ja nauran feikkiä tekonauruani. 

Tässä sitä sitte ollaan (taas)

Joskus vain ajautuu tilanteeseen, johon ei olisi halunnut. Kauheinta on, jos siitä vielä nauttii. Mihinkään ei ole kiire ja asiat saavat mennä omalla painollaan. Huh.. Toivottavasti tämä ei ole taas yksi ja sama virhe, jonka olen tehnyt jo niin monta kertaa uudelleen ja uudelleen. 

Muistoja

Muistoja. Katson vanhoja kuvia ja hymyilen. Onnen hetkiä. Haluaisin palata ajassa takaisin ja nauraa itseni onnesta sekaisin. Osaan minäkin pitää hauskaa ilman päihteitä tai ainakin osasin.