Vali vali

 Kuljen pää paljaana ja ilman käsineitä. Joka päivä mietin, miten taas onnistuin unohtamaan lämpimät kamppeet. Niin minä kuljen kintut, sormet ja aivot jäässä ja kehtaan sen jälkeen vielä valittaa, miten kylmä ulkona on.

Teen sitä usein muutenkin. Valitan asioista, jotka ovat huonosti vain oman tyhmyyteni takia. Valitan, miksi alusvaatteita ei ole puhtaana. Itken, kun rahat on käytetty johonkin turhaan. Märisen väsymystä, vaikka itse päätin katsoa vielä yhden ohjelman telkkarista. Suurin osa meistä valittaa joskus pikkuasioista, myöntämättä kuitenkaan olevansa itse syyllisiä asiaan. 

Televisiosarjojen ärsyttävät naishahmot tekevät sitä. Se rasittava tyyppi koulusta tai töistä tekee sitä. Eniten kaikista sitä kuitenkin tekevät parhaat ystävämme. Silti puremme usein kieltä ja kuuntelemme muka ymmärtäväisinä. Se onkin järkevin tapa toimia, sillä oman valittamisen tarpeen iskiessä tarvitsemme kuunteliaa. Kuka jaksaa kuunnella valittajaa tietäen, ettei pääse itse ikinä kuulluksi? Varmasti joku, mutta niin kiltit ihmiset tarvitsevat oman tilan tässä blogissa joskus myöhemmin.

Miksi täytyy valittaa? Harvoin siitä kuitenkaan tulee parempi mieli. Ehkä se on jonkinlaista sympatian kerjäämistä. Tiedättekö sen tunteen, kun pääsee valittamaan omasta karseasta päivästä ja kukaan ei pysty pistämään paremmaksi ( tai siis heidän valituksen aiheet eivät ole yhtä hyviä)? Jostain sairaanloisesta syystä nautin siitä välillä. 

Valittakaa siis minulle, vaikkei siitä apua olisikaan. Muistakaa kuitenkin vastapalvelukseksi kuunnella minun valitustani. Paransinko maailmaa tällä tekstillä? No en todellakaan. Tämän koko jutun idea jäi itsellenikin epäselväksi. 

Voi v***u, ku korvia palelee niin saa****sti!!!!