Tiet etäisyyksiin

"Tiet etaisyyksiin vie;
Varjoista valtatien;
Katuja kahlaavat jalkamme kastuu,
Tätäko se on kun rakastuu?
Tukka putkella sinne ja takaisin"

Punainen vähän ruostunut Bernardiksi nimetty auto. Auto ei ole uusi ja sen radio särisee. Siksi se onkin niin ihanan persoonallinen. Tuolla autolla Ainur on vienyt minut kouluun monena päivänä. Keräähän se huomiota, että lukiolaistyttö ei ajakkaan isin bemarilla. On hauska katsoa, kun jotkut ihmiset tosiaan hämmästyvät kun näkevät tuon kauniin kuskini rämän auton ratissa.

 "Tiet etäisyyksiin saa rohkeimmat johdattaa;
Siunattu hulluus suonissani juoksee,
Joku mua kutsuu luokseen;
Suorinta reittia sinne ja takaisin"

Matkalla me vilkutamme ihmisille (varsinkin komeille miehille). Monet katsovat meitä hämmentyneenä ja heidän ilmeestään näkee, miten he yrittävät miettiä tuntevatko he meidät jostain. Haluamme piristää ihmisten päivää. Myönnetään haluamme aiheuttaa hämmennystä. Radio soi ja me laulamme mukana, vaikka emme osaakkaan sanoja. Samoilla lauluilla on jo useita eri versioita. Laulamme huutaen, kimittäen, möristen, iloisesti, surullisesti. Puhumme rakkaudesta ja siitä löydämmekö sitä koskaan. Puhumme, millaisia aikuisia meistä tulee. Ainur minä tiedän, ettei meistä tule koskaan aikuisia. Vartumme kyllä ja saamme ikää, mutta meistä ei tulekoskaan tylsiä, rutinoituneita, masentuneita suorittajia. Me tulemme aina olemaan vähän hulluja ja vähän höperöitä. Puhumme ihanista pojista ja ihastuksista. Kyllä! Meillä on vieläkin ihastuksia, joille emme ole koskaan puhuneet, emmekä tule puhumaan. He tekevät päivistä vähän ihanampia. Heitä on monta. Puhumme kaikesta kauniista ja jostain rumasta.

"Tie minut vie, missä musiikki sai meidät sekaisin onnesta;
Pois, jonnekin pois;
Läpi autiopihojen, läpi tämän betoniyön sun sydämesi lyö;
Jotain suurta ja villiä täytyy tapahtua, ua ua;
Se mitä meistä jää on kultaiset hampaat!"

 Olavi Uusivirran Tiet etäisyyksiin soi radiossa, kun olimme taas kerran matkalla kotiin. Silloin lauloimme ja heilutimme hiuksiamme. En tuolloin kuunnellut sanoja, mutta nyt huomasin, että biisi on kuin meille kirjoitettu. Ehkä olemmekin löytäneet jo rakkauden. Rakkauden noihin hetkiin. Rakkauden elämään. Rakkauden nuoruuteen. Minä rakastan niitä hetkiä ja minä rakastan sinua Ainur. Olet  ollut ystäväni kaikista pisimpään. Ollaan hulluja, eikä välitetä, mitä muut meistä ajattelevat. Tehdään jatkossakin asiat erilailla.