Kuulun niihin ihmisiin, jotka tekevät asiat vasta kun on pakko. Nyt näitä asioita on vaan kerääntynyt ihan liikaa. Koeviikko on kohta taas täällä. Mulla ei oo koskaan ollu näin paljon tekemistä ja rehellisesti sanottuna en tuu selviämään.
Tää on outo tunne. Mulla ei oo ollu tätä pitkään aikaan, jos ikinä. Mä pelkään, vihaan, sairastan... Stressi. Hirveä monsteri, joka iskee muhun usein. Nyt se vain on kasvanut niin isoksi, etten tiedä jaksanko enää taistella vastaan. Olen sen uhri ja tällä kertaa se taitaa vihdoin voittaa.
Kaikista pahinta on, että mä olen itse ruokkinut sen näin isoksi. Mä olen itse jättänyt asiat tekemättä ja mä MINÄ olen ainoa syyllinen. Tunnelin päässä on valoa. Harmi, että mun suunnistusvaisto on niin huono, etten löydä tai vain osaa suunnistaa sitä valoa kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti